jakso12 a

M-Y-T-N. Moro. Joo. Jep. Niin, miten sä haluat tällee lasketella? Joo. Joo, ja sit nii on. Me ollaan aina silleen että, en tiiä miksi mut joku on, jos se niinku pitää kaks minuuttii. Jos joku aika on kaks minuuttii. Niin mä aina mietin silleen et ei se oo pitkä. Et mä oon jaksanu niinku lankuttaakin sen verran. Et ei se oo pitkä. Tää on aina myös semmonen mittari siihen. En tiiä kyllä jaksanu niinkaan ennää. Joskus jaksoin. Mut joo. Joo. Kyllä. Täs pitää nyt tulla jouluna. Miltä mieltä. Mut eihän oikeesti ilmiä kun nyt luin ton kirjan uudestaan. Niin mä oikeestaan tykkäsin. Niin mä oikeestaan tykkäsin sinne. Jep. Mut siinä oli silleen jotenkin että, kun siinä oli vaan semmosta chiliä olemista. Niinku selvelaristasta. Sehän oli semmosta aika kivaa. Se on niinku. Joo, just se. Koska siinä pääsi takasin siihen tunnelmaan. Tuli semmonen niinku, tää on ihan miten kiva. Siellä ne nyt on. Elelevät yhdessä ja elämä on suhkot mukavaa. Mutta tää hauska, kun se alkoi lukkee. Niin sitten eka tuli. Feyre, joo. Ja sit mä olin unohtanut, että siinä oli näin monta niitä poveja. Oikeesti. Joo. Ei niin. Mut sit oli hyvä, kun siellä olit laittanut semmonen muistiinpanha, että useampi pova. Sit mä olin silleen, että joo niin oli. Että muistaakseni oli feyre ja toi rysan. Ja sit oli, sit tuli yhtäkkiä kassiaan. Ja mä olin silleen, että what. Sit tuli morikan. Ja mä olin silleen, että oikeesti. Joo, tulee näistä niinkin. Eläin. Niin. Joo. Hmm. Joo. Niin on jotain semmosta, että ne kiertelee eri paikkoja. Niinku läpi. Joo, ihan tosi kiireisiä. En oo. En. Jos. Ai mitä. En oikeen ymmärrä miten se ois mahdollista. Tai miten se on niinku fyysisesti mahdollista. Okei. Joo. Aa niin oli. Joo niin totta. Tässä kohtaa tulee se menkkakeskustelu. Se pohtii sitä, että kun rysanilla on nyt ollut niin kiire niissä hommissa, niin se on kerännyt syyä. Jotenkin sitä kautta se sitten tulee. Semmonen keskustelu, että hei älä oo joku henne. Mikä on henne? Joo. Aa! Aa! No niin joo joo. Kanaima. Niin et älä oo sellanen. Sit se on jotenkin silleen, että no hei miten ite olit silloin kun sillä oli ne menkat. Että rysan oli kauhean kanaima. Niin se oli silleen, että se rysan oli silloin himo kanaimo kun sillä oli ne menkat. Niin sit se alkaa selittää niistä menkoista, että ne oli ihan. Siis jotenkin se kun se kertoo niistä menkoista, niin kuulostaa vähän siltä, että se on yhtä paha kuin joku synnytys oikeesti. Että sitä verta vaan tulee. Mut sit oli. Ei ne meitä. Niin tota. Niin sit se selittää niistä menkoista, että ne on ihan hirveet. Ja sit se alkaa niinku varmaan. Niin. Se alkaa sitten keskustella tai miettiä omassa päässään sitä, että kun se oli keskustellu Nestan ja Elainin kanssa niistä menkoista. Koska puoli vuotta on siitä kun heistä tehtiin näitä altioita, niin kohta niitten pitäis olla. Niin sitten tota Nesta oli tyyliin vaan ollut silleen silmät ammollaan. Ja Elain oli sanonut, että tää on niinku. Mä kerron nyt suomeksi sanaa. Just niin sopivatonta. Että ne ei oo. On. Joo. Tyyliin. Ja mieti ihan samaa. Niin. Että hei, että. Että niinku. Niin. Mieleen kysyy vaikka isosiskolta tai joltain. Että mikä homma. Mieti ihan samaa. Mutta toisaalta Elain, että kyllä tehdään aika siveellistä kuvaa. Tai semmoista. Niin. Siis jotenkin. Niin. Juu. Juu ei oo ihan sellanen. Mut siitä kyllä tehdään. Just tälläsillä jutuilla. Jotenkin. Että ei voi esitellä niistä menkoista. No ihan sama. Mut sitten toi Fero selle, että. Että ihan samaa, mitä ne sanoo. Että se kyllä tyyli saa selville, että milloin ne on. Että se ei todellakaan anna niitten kokea sitä niinku yksin. Että haluaa olla sillä tukeena. Niin. Ehkä se on. No ehkä se on sit yhtä paha. Se on varmasti todella paha kokemus. No on, jos se on oikeesti niinku. Tyyli, että se ei voinut tehdä mitään muuta kuin olla sängyssä. Että hyvä, että se ei muista sitä ajasta mitään. Se on tosi tyytyväinen. Joo. Joo. Joo. Joo, ei kommenttia. Niin, koska se oli vaan näin. Sittenhän se kuitenkin eikö se pois sitten Rysardin kanssa sitä, että meneekö se sinne vai eikö se mene. Ja sitten se on semmoista lahtua, mistä on hyvin pitkä. Ja sitten se toteaa, että se rupeaa maalaa siellä. Joo. Niin oli. Joo, niin oli. Totta. Mutta alkaako se nyt se Feero kohti sitä lapsijuttua, että näissä samoissa hetkissä sitä, että pitäisikö se. Tai niinku, että pitäisikö ne itse ruveta. Varmankin se Rysä nyt haluaisi lapsen. Tai jollain tavalla haluaisi. Mutta Feero on sitä mieltä, että se on samaa mieltä mitä se oli aiemminkin, että se haluaa vielä nähdä maailmaa. Niin, ja että se ei niinku, ja Rys ei painosta. Mutta selvästi Rys haluaisi, mutta se ei painosta siihen. Niin, jep. Joo. Se on niinku ihan kuin joulu. Se on ihan kuin joulu. Joo, niin oli tosi upea. Ai. Mutta sehän on reilu. Sille sanoi, että hei etsumer, tässä kesänvaltakuun kaikki päivän ja talven valtakuun tulkaa. Ja se vuoren, eiku, hell, mesta. Mikä se nyt on? Äääh. Luolakaupungin tyypit, nekin tulkaa, mutta Velaris ei tarvi tulla. Niin. Pikkasinko suosimista? Niin. Hieman suosimista. No mutta kuitenkin täältä oli kuollu. Täältä oli kuitenkin kuollu se. Ja se on ihan hyvää mun mielestä, että siellä jotkut onkin sillä tavalla, että ihan oikeesti, että mikä reiluus tossa nyt on. Hmm. Jep. Hmm. Ja sit se, niin sit se on silleen, että kun niillä ei ole sitä lasta, niin sit sille ei ole mitään jäljellä siitä miehestä. Ja sitten seuraavakaan pohtimaan samaa asiaa. Että pitäisikö niinku, tai siinä ei anneta vielä ymmärtää, että se pohtii, mutta se vähän niinku pohtii kyllä sitä sillä kannalta ajatus. Mut sit se myöhemmin kerrotaan, että tähän se liitty se juttu. Mut siis. Tätä ennen oli semmonen kohtaus, missä ne jutteli, toi Rysand ja Feore jutteli eläinistä ja nestasta. Ja Lusienista. Ja tota. Mut se ei tykkää Lusienista. Musta se oli semmonen sukkiuutinen. En mä tajunnut, että se ei tykkää siitä, mut se ei tykkää. Tai niin. Että se on vaan joku, tai siis niinku, että hänellä ei tarvi mitään, tai että ei ole ystävä, mut ei niinku ole mitään vihaa suhdettakaan. Mut on. Koska se ei vieläkään voi käsittää, miten se Lusien antoi sen Feorelle. Miten se Lusien antoi, että minkä takia se ei puuttunut siihen taimennin käytökseen. Ja se ei nähnyt sitä, että miten huonosti Feore voi. Niin se on vieläkin vihanen siitä. Ja se sanoo, että se ei tule antaa koskaan sitä antaeksi. Eikä tule tykkää Lusienista. No sit se ei myöskään tykkää nestasta. Sen takia, koska miten nestaa on antanut sen 17-vuotiaan tytön metsästä. Niin. Mutta. Tää on myöskin ihan sairaan hyvä. Niin Feore sanoo, että minkä takia siis eläinestä tykkäät. Sit se vaan sanoo, että no koska eläin on eläin. Niin Feore sanoo siihen, että sä et voi niinku olla silleen niinku, tykätä, vihata nestaa ja tykätä eläinistä. Et jos sulla on tuo kanta, niin käytä sitä niinku molempii. Et se voi olla tolleen, että niinku suosittoista. Sit se vieläkin vaan sanoo, no eläin on eläin. Mitä vittu se tarkottaa? Mä ärsyt jotenkin ihan sairaasti toi. Et sille ei pitää ihan oikeesti antaa anteeksi. Lusien ylle varsinkin. Nestalla nyt ei tarvi. Vittu. Vittu. Joo. Joo. Niin. Viisaulla on. Niin. Anteeks. No. Hei upeesta. Oikeesti mie haluun tuo. Mie haluan ton lopun. Oikeesti miettii. Ois voinu antaa semmosen niinku. Siinä ois voinu tulla kirja. Tai puoli kirjaa sellaista. Et se oikeesti joutuu yrittää antaa anteeks näille tumlinille. Ja tulis sen kanssa niinku make men. Joku tommonen. Rysään tos vähän hetken pois. Oikeesti miettii. Kaikki vihaa tumlinia oikeesti. Ja ihan nyt tällä hetkellä mun mielestä ei oo enää niinku syytä. Joo. Niin just. Ehkä se on ihan ymmärretty et se ei halua mennä sinne kevään valtakuntaan kattoo niitä omia tekoja. Jotta se ei oikeestaan edes ihan hirveesti kadu. Ja pitäis katua. Oikeesti pitäisi katua. Siis. Niinku se syyttää sitä. Niinku se syyttää oikeesti tammelinia siitä et miks sulla ei oo tällä niinku rajoilla ketään. Niinku sit tammelin vaan sanoo et hei. Et katopa sitä omaa tsiksiä siellä kotona. Et se on niinku hänen syytä. No mä en mä. Hei vau. Niin. Se oli ylpeä. Se sanoi että hän oli todella ylpeä hänestä. Ja se vaan sanoi et niin no tässä nyt ollaan. Et sä oot ylpeä siun muijasta joka teki tällei. Mitä sä olet hänen tekevän. Siis me. Vau. Ei. Et sillä. Niin on. Ja sitten. Sitten jotenkin rysillä menee niinku. Ihan niinku patajumiin siinä. Tai siis. Siis jollain tavalla suuttuu se tammelin yli nyt jotenkin. Mä en tiiä. Se omasta päästäan lii et se on vihaa. Ja se alkaa sit ihan sairaasti haukkusta tammelin jäsenestä. Tammelin ylipäin naamaa. Tai sillei niinku. Sanoo että kaikkee. Että tota. Et jota on saanu kaiken mitä niinku. Oot teh. Tai siis. Oot saanu kaiken. Ja tän. Tän sekasorron ja tän niinku surkeuden sun ympärilläs. Ja. Ja että. Haukkuu se ihan niinku. Siis lyttää sen. Lyö lyötyä. No mun mielestä liian tosi. Tosi törkkäätä. Jos ottaa huomioon sen. Et piti vielä sanoa sinne jotain. Että. Että niinku tajuaan sen. Et se ois oikeesti pelastanu. Hänen niinku puolisonsa. Enemmän ku. Vaikka viis kertaa. Niinku todellakin monta kertaa. Mut se ei niinku silti. Mut ei silti. Vyydä niinku. Että. Näistä taitaa olla ihan nollaa. Et. No. Onks se tähän vielä jotain. Niin. Mut nyt ku se sit lähtee pois sieltä. Niin sit rysäät on silleen. Että. Sit ei katota yhtään mitä se sanoo esille. Ei niinku ollenkaan sääliä sitä kohtaa. Mut kun se lähtee sieltä pois. Niin se tajuu. Et sillä taunilla ei oo mitään suojuksia. Ei yhtään mitään. Et se oikeen niinku. Että se taunin. Vaikuttaa. Että oikeen. Niinku. Se taunin odottaa. Et joku vois tulla. Ja katkaista siltä niinku kaulan. Tai. Et sillä ei oo mitään. Hmm. Hmm. Hmm. Joo. No on no. Mä oikeesti siis. En usein äänittää taunille. Mun mielestä se. Hmm. Hmm. Mä muistan kun mulla alkaa kertaa. Niin mun alkaa säälistää nesta. Koska siinä on jotain niinku ymmärtää. Tästä että. Sillä nestalla on jotain. Oikeesti. Et sille ei oikeesti mee hyvin. Niinku. Että niinku ehkä edellisessä kirjassa. Hän on niinku. Se on niinku hänen luonne. Että se on vaan niinku bitch. Ja sitä vaan. Vituuttaa koko ajan. Ärsyttää koko ajan. Niin sitten tota. Niin tässä se ehkä niinku annetankin. Että hei sillä onkin jotain. Mutta tää on viel minuun. Säälistää. Mä ymmärrän että se ei ansaitse. Tota mitä. Mitä noin niinku tekee sille. Hmm. Hmm. Hmm. Hmm. Ei nii. Tai sit se oli mut. Mä ymmärrän että se oli siellä. Mut mä en oikeen vieläkään ymmärrä. Miten se oli siellä. Mut ku se oli. Ainakin se tauneli selitti. Että Lucien on metsättämässä heille ruokaa. Kun siellä ei oo enää kokkia. Eikä mitään. Ei. Hmm. Niin. Niin nauratta. Jep. Hmm. Jep. Hmm. Totta muuta. Niin. Niinku se Feeri on silleen että. Mitä sä teette. Tiedästääks te jotain juhlia vai mikä homma. Koska se Feerikin on ihan silleen että. En oikeesti hei bitch please. Niin. Mutta tätäkään me ymmärrää. Mikä hito heitti nyt Lucieni kohtaan. Mut Lucien on niinku oikeesti kahesti. Se on hylätty sieltä syksyn valtakunnasta. Se on hylätty kevään valtakunnasta. Tai kunnasta. Niin hänellä ei oo oikeesti sillä hetkellä ketään. Sehän sanoo se Lucien että. Kun Feer on silleen että. Ehkä vois niinku tulla asua tänne. Niin sit hän sanoo että. Et se ei oikeesti voi olla kahta minuuttia. Niinku pidempään samassa huoneessa. Eläinin kanssa. Koska se eläinen tulee niin ahistus. Että ei hän voi olla täällä. Nyt hei. Rosa. Joo. Jep. Se on oikeesti hyvää. Ai se meisiinpuntenka. Olemuksen. Niin totta. Niin. Niin Feerille. Ja Rysadillekin. Noin niille molemmille. Niin. Niin. Feer hän sanoo eläinille. Etkö vois niinku voi oikeesti jutella vähän niinku enempää. Ja sit se on vaan silleen se. Eläin että. Niinku minkä ihmeen takia. Et jos se on joku meit hänelle. Niin se ei kuitenkaan tarkoita mitään. Ja sit se Feer on vaan yrittää silleen. Et se on oikeesti hyvä. Se on niinku hyvä mies ja näin. Että ois voinut yrittää. Mut se ei niinku keksi yhtään. Sit se niinku omassa päässä miettii. Et mut ei oikeesti keksi mitään jatkoa. Et jos oikeesti niinku. Et miks se on pitää heittää niinku hirveesti vihaa toiselle. Kun ei se Lucien oo tehny mitään pahaa sille eläinille. Niin voishan se nyt ihan vaan kohtelija olla. Jos mitään muutakaan haluu häneltä. Ei niin. Niin riitelee. Mm. Niin. Niin. Okei okei. Haluuttaa nyt vaan. Okei hyvä hyvä. Eli sä et halua sitä mind your mind keskustelua. Haluut vaan nää tsemppiviestit. No niin kun sit sä voit vaan näyttää kaikille. Siis niinku keskustelut mitä sä käyt. Sinun läheiden ystävien kanssa. Niin voit vaan tolleen vaan näyttää. No niin. Miten miten törkeetä. Niin sä voit vaan sanoa että hei. Sä et haluta mitään keskustelua. Sä et kuulu tähän keskusteluun. Tai ihan vaan sanoo että ei mitään. Jep. Mut joo ei se muutenkaan oo sille Lucienille mitenkään hyvää ystävä. Millään tavalla. Jotenkin just silleen. Se on läppä että Feere on vaan niin. Feerelle tehty niin pahasti kaikki asiat. Et se ei tiiä. Hän on ollut aivan surkein ystävä Lucienille nyt. Lucien sanoo että se on tosi yksinäinen. Ei sillä ole paikkaa kevään valtakunnassa. Ei sillä ole paikkaa kotona syksyn valtakunnassa. Ei sillä ole oikeesti mitään paikkaa. Ei nyt sille löyty se paikka. Niin. Ettei niinku kuulu oikeestaan mihinkään. Ja se on ihan yksin joka myös johtuu Feerestä. Miksei voi enää olla se Tamlin luona. Mutta koska Lucien ei nyt vaan huomannut. Sitä Feereen pahaa oloa. Siellä kakkoskirja alussa. Niin sitä ei niinku kukaan voi antaa. Anteeks Lucienille. Et ihan sama vaikka Lucien 100 vuotta tuntuis pahaa. Ja se on masentunut sun muuta. Mutta kun se nyt teki se yhden virheen. Niin se on niinku siinä. Joo. Kyllä. No. Bändi. Mikä on? Mikä se sanoo nyt? Mikä on? Mikä on? Mikä on? Mikä on? Mikä on? Mikä on? Mikä on? Mikä on? Mikä on? Mikä on? Mikä on? Mikä on? Mikä on? Mikä on? Niin sitten. Niinku toi Lucien on kylästä. Niinhän siellä pelaamassa sitä ihme lumisotaa. No se on ihan. Hmm. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep. Jep.