jakso 3

This is a conversation about the third episode of the "Sata-sivua Päivässä" podcast, discussing the ending of the first book in the Akotar series. The speakers talk about their expectations for the ending, the role of the character Amaranta, and their thoughts on the Attor creature. They also mention the character Tamlin and his actions, and discuss some of the details and surprises in the book. Ja lähti pyörimään, kyllä. Sori, olin etuajassa. Laitan uudestaan. Moi, Alina. Terve myös kaikille kuuntelijoille. Tervetuloa kuuntelemaan meidän Sata-sivua Päivässä-podcastin kolmatta jaksoa, jossa päästään sukeltamaan Akotar-sarjan ensimmäisen kirjan viimeiseen osuuteen. Viimeksi jäätiin siihen, kun Alice vei Fairen sinne tunnelinpäähän, ja nyt sitten oletettavasti hän pääsee sinne vuorenoliseen. Ehkä tämän kirjan loppu on se, mikä minun mielestä teki tästä sarjasta niin hyvän. Joo. Joo. Joo. Juu. Juu. Juu. Eli säkin ajattelit, että se jatkuu niin, että Faire on täysin sen tilanteen päällä. Että se on tässä se boss. Joo. Mä olin silleen, että nyt me mennään pelastamaan tunnelin. Ja me ollaan nyt niin syvällä, että me saatiin tietää tämä salaisuus ja kaikki. Ja me oltiinkin. Ei me oltu. Siinä meni ehkä kaksi sivua. Joo. Joo. Joo. Joo. Se on. Koska mä siis kuvittelin, että me mennään siellä luolostossa kauan. Ensinnäkin me nähdään jotain ehkä jännittäviä asioita. Ehkä piilotellaan joltain. Ja mä ajattelin, että me löydetään se tunnelin jossain häkissä. Tämä oli mun kuvitelma. Ja sitten me satasivuun mietitään, että miten me vapautetaan se. Mä en jotenkin ollut ajatellut, että se Amaranta olisi tässä lopussa niin isossa roolissa. Mä en tiedä, että ajattelikö mä varsinaisesti, että nähdäänkö me se. Kyllä mä nyt ehkä ajattelin, että me nähdään se. Mutta tiekki silleen vähän niin kuin Harry Potterissa on silleen. Niissä aika monissa kirjoissa se Voldemort vähän niin kuin koko ajan on siellä. Mutta eihän me nähdä sitä taistelusta vastaan muuta kuin 500 viimeistä kirjaa. Mutta ensin sitä aika paljon silleen rakennetaan. Ja koska mä ajattelin, että se Amaranta tulee olemaan tämän koko loppukirjasarjan pääpahis. Tai semmoinen, että sen kanssa nyt käydään tämmöinen pikkutaistelu ja sitten käydään seuraavat taistelut ajatuksena. Kyllä. Joo, koska ei se Amarantakaan ensitunnista sitä. Sitten kysyy, että kuka sä oot, joku ihmisruipelo tai joku. Ja sitten se sanoo, että mä tulin hakea kevään valtiasta tai ylivaltiasta. Joo. Aini! Joo. No mutta kuin turhautavaa, jos se ei olisi sanonut sitä ja sitten meillä olisi taas selvinnyt saran sivun päästä, että olisikin pitänyt sanoa se. Kyllä. Joo. Ja Petter. Ja Claire Herra Paddington. Niin. Joo, se oli ihan soki, koska siinä kohtaa kun kerrottiin, että se perhe on kuollut ja että se Claire on jossain, niin mä ajattelin, että se on jossain vankina. Myös mä ajattelin, että se on siinä seuraavassa sellissä, sen Tamlin ympärössä. Siellä. Niin, se pelastaa senkin. Ei meillä ollut pitää pelastettavaa enää. Joo. Mhm. Joo, niin oli. Niin oli yhtäkkiä me mentiin sinne syväsukellus semmoiseen paljon synkempään tavallaan tunnelmaan ylipäätään. Joo. Joo. Niin. Niin, niin. Hyhyhy. Mhm. Kyllä. Joo, ei niin. En mäkään aina, no tietenkään ajatellut mitään sellaista tai siis osannut arvata, mutta se oli täysin yllättävä. Mhm, niin oli. Mhm. Mhm, totta vähän niin kuin muutenkin kun pelkästään läpyrintti. Tämmöset kisat. Hyhyhy. Hyhyhy. Mhm. Mhm. Mhm. Niin on. Niin. Ei saa tehdä mitään sopimusta. Niin sitten se oli musta jotenkin yllättävä, että mik... tai siis, että mä en oikein vieläkään tämän kirjan loppumisen jälkeenkään ymmärrä. Okei, sen rysantiot on niin kuin vähän, vähän niin kuin siihen vedoteen, mutta mä en oikein vieläkään ymmärrä, että miksei se olisi niin tiukka niistä sopimuksista. Ja sitten koska, ja koska tässä kohtaa siis ei ollut mitään muuta vaihtoehtoa kuin, että sä delaat tai että sä teet sen sopimuksen. Niin teki, ja mä, niin on, ja siksi mä en ymmärtänyt, että miksi se tuotiin esiin, että se alissano sen. Oliko se vaan niin kuin pointti, että näillä on tämmösiä sopimuksia, koska eihän me olla puhuttu näistä ennen tässä kirjassa, että haltija tekee tämmösiä sopimuksia ylipäätään. Mut kun, eihän siinä periaatteessa niin kuin, tavallaan sen kaikki sopimukset, jotka se teki, oli sellaisia, että se alissano, että jos sun henki ei ole siitä kiinni. Kaikissa oli henki kiinni. Eihän se niin kuin, eihän sillä ollut tavallaan mitään pointtia. Ehkä se oli vähän sellainen pelottelu vaan. Näin. No mä muistan, ei, mä tajusin sen heti. Mun mielestä se oli ihan ilmisen vaan. Kun se Feerehän oli sillä lailla ja luuli, että se oli jotenkin lumottu siinä alussa, mut sit mä olin vaan silleen, että ei, että se vaan suojailee sua tai itseään tai vähän kaikkea tässä. Ei, siinä kohtaa vasta kun se oli tekemässä sitä sopimusta, niin sit siinä oli jotenkin silleen, että sen silmät laajeni vähän niin kuin silleen, että älä tee sitä. Vaikka siinäkin mä olin silleen, että minkä tämä toinen vaihtoehto on. Mitä tapahtuu? Eikö se kuule mua? Eikö se kuule mua? Nyt kuule. Okei. Joo ei, se meni ihan smoothesti. Joo mä vaan kerroin täällä mun tarinaa ja sit sä yhtäkkiä et vaan reagoinut mitenkään. Voidaan tehdä, joo ei sitä välttämättä tarvii tehdä, mut mietitäänkaan, että mistä me jatketaan, se on ehkä se tärkeämpi. Ai mä muistan mitä mä sanoin. Ei aivistustakaan, ehkä siihen. Mä voin sanoa jotain siitä, että mitä se Tamlin teki. Eiku niin nyt mä muistan, joo nyt mä muistan. Oikeesti. Kuuleeko mun äänen? Okei, no niin, varmaan joku juttu täällä sanossa. Niin paitsi sitten siinä kohdassahan se Tamlin vähän otti kontaktia, kun se oli tekemässä sitä sopimusta. Niin sitten siinä sanottiin jotenkin, että sen Tamlinin silmät silleen leveni. Että se vähän niin kuin sanoi silleen, että ei tai älä. Mut mä ymmärrän, että miksi. Jos se vaihtoehto oli se, että se Fair kuolee, niin miksi se oli silleen älä tee tätä sopimusta. Mitä sä sitten et? Mut se oli vähän pettymys, että se Tamlin ei missään kohtaa oikein yrittänyt auttaa sitä Faireä. Mä odotin, että se tulee apuun. Joo, mikä se oli? Se oli ihan puskis. Mä olin vaan, että mitä? Se oli yllättävä. Siis aivan. Sen nenähän murtu tai se epäili, että sen nenä oli murtunut. Kyllä. Joo, se oli yllättävää. Kyllä. Niin oli. Ennen kuin mennään eteenpäin, niin kysymys. Miten sä kuvittelet sen attorin tässä ykskirjassa? Fanartei. Hei, toi oli hyvä. Miks? Mut onks sä nähnyt siitä niitä, siis fanin jotain kuvia? Mä en nähnyt siitä yhtäkään. Okei, mut nyt mä en saa niitä viikkoja pois mun päästä. Nyt mä näen vaan. Koska mä nään sen siis semmoisena aika lepakkomaisena. Niin kuin tavallaan semmoisena, että on just ehkä semmoiset aika ilkeät silmät. Vähän älyttävät siivet, semmoiset niinku, ehkä niistä tiihtyy jotain limaa. Tiiäksä jotenkin semmoisena likasena, jollain tapaa. Ja nyt mä näen siihen semmoiset paksut viikot. Mut sit se oli musta yllättävää, koska mä ajattelin, että se on niinku tonne hirviön vähän niinku nää noakat tai nää. Nehän vaikuttaa siltä, että ne ei siltä tavalla kuin ihmiset satuttaa toisiaan. Että niillä on tiiäksä jotain terähampaat tai tositerävät kynnet. Ja sit musta oli random, että yhtäkkiä tää attor niinku nyrkeillä hakkas sen feeren. Ja sit se olikin aika silleen, että onks tää sittenkin niinku ihminen. Tai siis kun mä en osaa nyt kuvitella tätä mursupiksista lepakkoa laittamassa kättä nyrkkiin ja lyömässä jotain. Mä en niinku saa sitä mun päähän. Sen ääni on varmaan hirveä. Ei. Vähän sinne vanhan setään. Mitä? Häh? Koska sen ääntähän kuvaillaan siis kirskuvaksi. Että se kuulostaa niinku siltä, kun joku kirskuu. Aha. No se ei sitten. Hmm. Jaa. Niin, ei. No ei saa liikaa kuvitella, menee vilailla kaikki. Tai sit mä pystyn kuvittelemaan mun päässä ja kaikki niinku soljuu. Mut huomaa, että varsinkin kun ekalla kerralla lukee, niin mä vähän niinku ohitan tommosia yksityiskohtia ehkä. Että mä en vähän niinku liian tarkkaan mieti mitä. Mä oon vaan silleen, että okei, hui, okei. Niinku aivan silleen siellä vaan. Kyllä. Kyllä. Lusien tulee auttamaan, ja sehän oli aika symppis. Sehän oli kiva kohtaus. Hmm, kyllä. Kyllä, että jotain ne jättää. Eikö siinä ole joku vähän semmonen juttu, että jotain se jättää, koska jotakin. Joo, mikä auto? Noin. Noin. Niin. Aivan, aivan. Niinpä. No ehkä, niin ehkä siinä alkukohtauksessa tai siinä, niin siinähän kuvaillaan, että ne on kaikki siellä yleisössä. Vähän niinku ikään kuin samanlaisina, paitsi se tammelin, joka on ehkä silleen selkeästi tarkemmin tarkkailussa tai jotakin muuta. Mut totta. Ai siinä, kun sä luit sitä ykköskirjaa. No siis, ei uskonaan taas tämmöisiä asioita kiinnittänyt mitään huomiota. Ja nyt kun mä luin tuota uudestaan, niin siis siitähän yllättävän paljon puhutaan siitä Jurianista ja Mirjamista. Se Alishan selittää sen niinku koko tarinan, ja sit hän se... Niin se per kyselee nyt vielä usein lisää siitä, koska sen Amaranthalla on se sormus, missä on se ihmisen silmä. Ja sehän on aika outo. Miten se silmä on siinä sormuksessa? Mut onks... Niin siis kokonainen silmämuna. Onks sul oikeesti silleen... Ja sitten... Oikeesti siis kyl semmonen kokonainen, niinku... Kuvitteliks sä se silleen sen sun päällä? Hmm... Niin, niin... Hmm, totta. Totta. Totta. Koska... Joo, mä en kiinnittänyt tommoseen hirveesti huomiota. Mä ajattelin ehkä enemmän se, että se kantoi kaulassa jotain sen sormea. Ja se oli vähän oto. Mutta kun mä kuvittelin sen silmän semmosena... Tiiäks kun, jos käy kreikas tai... Ehkä kreikas. On niitä semmosia sinisiä silmiä koruissa ja kaikissa. Niin mä kuvittelin, että se on niinku semmonen. Niinku sen näkönen, mut oikea silmä. Tavallaan. Vähän niinku piirretty silmä, mikä on oikea. No joo, mut kai se on semmonen silmämuna, pakkohan sen olla. Hmm... Blö... Älä toi... ... Niin, no se on kyllä hyvä kysymys. Hmm... ... Niin. Niin, oikein. Hmm... ... Joo. Hmm... Aivan, aivan, aivan. Ja eikö se ollut aika varma, että se feere ei pääse sit läpi? Aa, vai siis niin antoi porsan reijän sille tumblinille vähän niinku. Tai kaikille sen tumblinin kautta. Hmm, aivan. Joo, koska mä hyppäsin nyt siihen, että miksi se antoi sille feerelle mahdollisuuden niitten tehtävien kautta päästä vapaaksi. Mut se oli varmaan vaan se, että se oli vaan hubi ja vähän niinku leikki. Koska se ajattelee, että se ei tule ikinä selvittää niitä. Hmm... Hmm... Kyllä, kyllä. Jep. Ja sen jälkeen se, kun se Lucien on parantamassa, niin se viedään sinne saliin. Jolloin sitä Lucieni jotenkin uhataan. Mä en tiedä, oliko se saatu jotenkin selville, että se oli auttanut sitä feereä vai minkä takia sitä uhattiin. Vai tiedettikö vaan, että se on tärkeä sille feerelle. Mut kun se Amarantha halusi tietää sen feeren nimen. Se vähän niinku kiristi siltä sitä nimeä. Mun mielestä se haettiin uudestaan. Siinä alussa ei tapahtunut mitään muuta kuin se, että se vaan hakattiin ja vietiin pois. Niin, sopimukset oli. Ei se tiennyt sen nimeä. Tässä olis ihan valmiina. Joo. Tähän tarkistetaan. Vai jälkeen? Jälkeen. Ja koska sitten kun jälkeen se Amarantha saa selville sen feeren nimen. Niin sen jälkeen se kertoo sen arvotuksen. Ja nimi ja Lucieni uhka. No ei. Kyllä. Kyllä. Nimenomaan kumpi oli väärässä, ei kumpi oli oikeassa. No joka tapauksessa tulee se arvotus. Onks Luci siinä suomeksi jossakin lähettävillä? Haluutko lukea sen vaikka se on vähän pitkä? Okei. Mhm. Miettelen. Oliks sul aavistustakaan mistäs puhutaan? Mhm. No muistathan. Se on rakkaus. No periaatteessa joo. Paitsi se olikin oikein tärkein. Mut siis mä en edes miettinyt. En mä vihaan tollaista. Mä vihaan yli kaiken. Mä olin ihan varma siinä kirjassa kun se Harry Potter kohtasi jonkun Sphinxin. Jos mä olisin ollut se, niin se olisi ollut siinä. Se olisi ollut siinä. Mä vihaan. Eiks mä muista sellaista kohtaa? No siinä on myös semmoinen. Siinä on semmoinen arvotus minkä vastaus on. Mä muistan sen vastauksen edelleen. Mut se on joku semmoinen, että illan pimeenevässä joku. Se vastasi joku hämähäkki. Ja se Harry jotenkin tajuu sen vaikka se on maailman pöntöinen ihminen. Mä luulen että nää on niin tyhmiä. Nää kirjoissa on nää niin tyhmiä oikeesti. Koska ei ketään vois tajuta tommosta missään paineella. Totta. No kyllä se silleen kun sä luot sen niin kun... Sit kun sä tihjat sen, niin kyllä se silleen. Mutta... Aio, niin olis ollut. Sä olisit kuollut ja tappanut kaikki. No koska kukaan ei voi tajua tollasia. Mä oon sitä mieltä, jos on joku kuulija ketä on oikeesti tosi hyvä näissä, niin pliis kertokaa. Koska mun mielestä nää on siis mahdottomia. No sit meil tulee se ensimmäinen haaste. Mikä oli... Mä en tiiä mitä mä odotin näitä haasteita, mutta ne oli kiva että ne oli aika erilaisia kaikki. Tässä oli tämmönen labyrintti. Ja sitten tämmönen iso mato. Mun mielestä iso mato... Kyllä. Ja sehän on hauska juttu. Kyllä. Kyllä. Mutta... Onks mun mielestä mato hirveen pelottava? Se ei mun mielestä ehkä välttämättä oo se pelottavin. Niin mä kuvittelin vaan semmosen jättiväisen... Tiiäks semmosen vihreän perrostoukan. Semmosen oikeen paksun. Onks se nähnyt siitäkin mennyt selkeästi tarpeeksi syvällä? Onks se nähnyt siitäkin mennyt selkeästi tarpeeksi syvällä? Onks se nähnyt siitäkin mennyt selkeästi tarpeeksi syvällä? Onks se nähnyt siitäkin mennyt selkeästi tarpeeksi syvällä? Mm-mm. Mm-hmm. Mm-mm. Joo. No kun semmosen mä ajattelin. Joo. No joo. No sitten tulee... Se pakenee ensistä matoa. Ja sitten se piilotuu johonkin. Se mato häviää johonkin. Mun mielestä se oli hauskasti kuvattua, että se seuraa niiden haltijoiden katseesta. Että missä se mato aina menee. Niinku sen yleisön katseesta tavallaan. Mm-mm. Mm-mm. Mm-mm. Mm-mm. Mm-mm. Mm-mm. Mm-mm. Mm-mm. Mm-mm. Mm-mm. Mm-mm. Mm-mm. Mm-mm. Mm-mm. Mm-mm. Mm-mm. Mm-mm. Mm-mm. Mm-mm. Mm-mm. Mm-mm. Mm-mm. Joo, että se pystyy juoksemaan nopeammin. Joo, että se pystyy juoksemaan nopeammin. Ja toi on ihan tosi niinku kans silleen, kun sä luet sitä, niin sun tulee... Ja toi on ihan tosi niinku kans silleen, kun sä luet sitä, niin sun tulee... Ja toi on ihan tosi niinku kans silleen, kun sä luet sitä, niin sun tulee... Ja silti sä tajuut saman tien, mikä se hyöty on, mikä se idea on. Ja silti sä tajuut saman tien, mikä se hyöty on, mikä se idea on. Ja silti sä tajuut saman tien, mikä se hyöty on, mikä se idea on. Ja silti sä tajuut saman tien, mikä se hyöty on, mikä se idea on. Ja silti sä tajuut saman tien, mikä se hyöty on, mikä se idea on. Ja silti sä tajuut saman tien, mikä se hyöty on, mikä se idea on. Ja silti sä tajuut saman tien, mikä se hyöty on, mikä se idea on. Ja silti sä tajuut saman tien, mikä se hyöty on, mikä se idea on. ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ...