Jakso 11 R

In this episode, Alina discusses the final chapter of the third book in the Throne of Glass series. She mentions that the battle is approaching and talks about the significance of the truth-telling mirror. Alina also gives some advice on reading the Harry Potter series and suggests starting from the third book. She briefly mentions the upcoming war and the involvement of certain characters. The episode ends with a question about the appearance of the bone carver. Moi Alina. Terve kaikille kuuntelijoille ja tervetuloa kuuntelemaan jakso numero 11 ja viimeistä jaksoa tästä valtakuntasarjan kolmannesta kirjasta eli Ako varista. Onko sattumaa? Niin. Onko sattumaa? Tuskinpa. Kaikki jotka tiesi mihin leffan, niin saa multa karkkia joskus jos nähdään. Joo. Taistelu lähestyy. Taistelun uhka on todellinen. Niin on ja aina on sopa. Aina tulee se taistelu missä on kaksi menetelmänen iso kenttä ja tulee kaksi joukkoa vastakkain vastapuolilla tai kaksi. Molemmat kerää kaikki joka ikisen ihmisen. Tässä kohtaa Harry Potter on vähän outo, koska siellä on ne lapset eturintamassa. Hei, meidän piti pitää mainospuhe siitä muuten. Koska me tehtiin sellainen kysely, että onko kaikki lukenut Harry Potterista ja niiden kuulijoista. Ihan kaikki ei ole. Meidän piti pitää mainospuhe, miksi niiden kannattaa lukea tai siis ei mainospuhe vaan tämmöinen käytännön ohje. Jos et ole lukenut niitä ja haluat lukea ja olet aikuinen niin kuin oletettavasti olet, jos luet näitä kirjoja ja kuuntelet näitä meidän jaksoja. Oliko se huono? Niin aloita kolmos kirjasta. Älä aloita ykköskirjasta, kakkoskirjasta. Voit katsoa ne vaikka leffana jos haluat. Niissä tapahtuu ihan sellaisia tärkeitä... Niin voit katsoa ykkös ja kakkosleffana. Tai kuunnella äänikirjana. Niissä ei tapahdu mitään sellaista... Ehkä leffat on hyvä katsoa, mutta sinun ei tarvitse lukea niitä kirjoja. Ykkös ja kakkoskirja on semilasten kirjoja. Kun kolmosista eteenpäin ne selkeästi alkaa muuttua. Ja ne muuttuu paremmiksi, miellyttävämmiksi lukee. Ja sellaiseksi tyylin fontti koko pienenee. Ne muuttuu, koska päähenkilö kasvaa. Jos et ole lukenut ja haluat lukea, katso ykkönä ja kakkonen leffana, aloita kolmos kirjasta lukea. Sitten lue kaikki ja palaa kuuntelemaan kaikki meidän jaksot ja kaikki Harry Potter. Me voimme tehdä yksi jakso vain pelkästään viittauksia. Kyllä. Koska ainakaan toistaiseksi, ellei tuu semmoista toivepyöryä, ei olla tekemässä Harry Potterista jaksoja. Siitä on monta podcastia suomeksi ja englanniksi. Mutta kommentteja riittää sitäkin enemmän. Tuo oli muuten tyhmä. Taistelu lähestyy tässäkin. Joo, eli ne tarvitsee nyt sen luunkaivertajan avuksi. Ja tätä peiliä on hypetetty tästä kirjasta. Hän kävi sen luunkaivertajan tosi tosi alussa. Tätä kirjaa tuntuu, että siitä olisi vuosi aikaa. Tätä on hypetetty siis koko tämän kirjan. Ja monta ihmistä tämän luunkaivertajan avuksi. Monta ihmistä on sanonut, että se voi ottaa sitä. Ja mitä sinä odotit, että tässä peilissä tapahtuu? Oliko sinulla mitään? Joo. Sitten kun selvisit tämän totuuspeili. Ja täältä näki itsensä sellaisena kuin se on. Tämä on minusta juonena ihan hyvä. Tämä on minusta asiana ihan pointtina hyvä. Ihminen, joka pystyy katsomaan itseään silmäst silmään. Se, että sä sekoot siitä vähän paksua. Mutta pystyy katsomaan loppuun asti. Siinä olisi ollut ihan pointti. Kukaan ei pysty katsomaan sitä loppuun asti. Siinä olisi ollut ihan pointti. Mutta tämä hirviö. Aivan. En tykännyt yhtään. Minun mielestäni tässä olisi ollut ihan pointti. Ferkin on tehnyt tässä kirjassa vähän vääriä asioita, huonoja juttuja. Niin tässä olisi voinut tulla joku sellainen, että hei. Sä oot tehnyt tän jotain ja tän. Että annaks sä anteeksi Tamlinille? Annaks sä anteeksi itsellesi tän ja tän? Ja nyt meidän ainoasta mitä selviää on se, että Fer on yhtäkkiä joku hirviö. Me tiedetään, että kaikki ylivaltioilla on sellainen hirviön muoto. Tottakai Ferilläkin on. Tässäkin sanotaan, että Fer on oksennut siellä kun se on katsonut sinne peiliin. Ja että se on ollut siellä peilissä kauan. Ehkä. Tai se tiiä. Tekemässä mitään. Ja sit se on siellä luukaverällä. Palaanko valo vielä? Joo. Joo. Se on vähän paksua, koska mä en tiedä missä oot ollut tässä välissä. Niin mä ymmärrän, mutta kun se sanominen ei riitä. Mä oisin halunnut sen vähän silleen konkreettista. Niin. Eihän halua nähdä, että onko se auttamisen arvoinen. Niin. Sitten se sota alkaa. Tämä on silleen merkittävä asia. Koska Asriel on loukkaantunut eläinin pelastamisesta. Niin Asriel ei saa osallistua taisteluun. Ja Asriel antaa sen totuudenkertojan eläinille. Ja Cassian ja Rys on aivan shokissa. Miten voi tapahtua sellaista? Ja sitten Rys pitää kuuluisen viimeisen puheen. Ja sitten se sanoo, että... Mä tulin ihan mieleen. Kun ollaan katsoneet niitä päälle, niin Furious piti sanoa, että... My family. Let's ride, family. Mut se pitää tämmöisen... Ja sitten se on silleen, että... Ja mun meit, tai mun puoliso. Ja sitten se sanoo sen Feeren päähän nämä yhdet kuuluisat sanat. Ja minä muistin, että tämä lause tuli jo kakkoskirjassa. Tämä tyylinen lause tulee myös Cassianin suusta. Tätä minä en ole kirjoittanut ylös. Täytyy kaivaa se nopea. Joo, tulee. Se on enemmän semmoinen, että... I wish we had more time. Oispa meillä ollut enemmän aikaa. Mä muistin, että tämä tuli kakkoskirjassa Rysin tarinassa. Niin, että se Rys olisi ajatellut näin jo siinä vuoren alisessa. Ja sitten mä olinkin vähän silleen, että no joo, mutta... Niin, että all the time that we had oli aika lyhyt kuitenkin. Ja sitten nyt tässä oli vähän enemmän pointti. Vähän enemmän pointti nyt, mutta... Mä muistan, että tuli tämmöisessä kohtauksessa yhtään. Mutta tämähän on aika silleen myöhempien tapahtumien valossa. Ja sitten myöhempien tapahtumien valossa, niin tässä koko ajan pedataan sitä. Tiedätkö? Että jos tämä olisi ollut kaikki aika, mitä meillä oli, niin... Mutta sä myös sanoit tämän yhtenä siinä bonusjaksossa sun inhokkilauseista. Tämä olisi ollut siinä, niin sä olisit ollut silleen hei, come on. Niin, mutta tämä sama pointtikassi, niin sanomana, siinä kohtauksessa, mikä kohta tulee, on sun inhokki. Ja siihen päästäänkin kohta. Joo, mutta... Joo, ja ennen tätä sotaa, niin tässä se Fee sanoi, että mä en ikinä antanut sulle tämmöistä puolisosielahjaa. Että mä en koskaan antanut sulle tätä puolisosielahjaa. Ja mä mietin kauan, mitä haluaisin antaa. Ja mä kuvittelen, että ne seisovat tämmöisessä rivissä. Ja sitten Hybernin rivistä tulee koko ajan tälleen lähemmäs. Kuuluu semmoista turuturuturuturu. Kukkulalla. Joo. Niin, mäkin näen silleen, että ne on vähän niin kuin tällaisessa laaksossa. Ja sitten se Rysse Per on tämän laakson toisessa täällä ylä. Ja sitten täältä lähestyy ne Hybernin joukot siihen viivalle, jossa me sitten aina näissä fantasiasarjoissa, kirjoissa ollaan hetki. Että saadaan hyvät kuvat ja sitten lähdetään. Jes. Ja tässähän on siis silleen, että niitä on aika paljon enemmän niitä Hybernin joukkoja. Että ne näyttää, että ne olisi jo vähän alakynnessä lähtökohtaisesti. Tai silleen, että ei ole semmoinen olo, että tää on piece of cake. Hei, nyt onkin sinä Finglissä kottakas käyttöön. Tästä ei tuu mitään. Mutta... Mä tähdän maksaa sen otellin. Joo. Ei kuranteesta. Ei. Sori, se tulee myöhemmin. Joo. Joo, mutta se lahja oli se, että se Gluen kavertaja ilmestyi sinne eteen. Ja sitten se oli, että sinä katsoit Ouroborokseen. Mitä se sanoo? Niin. No, silmienpörätys tuli täältä. Joo, ei kenellekään. Ja sitten Eirysille. Jep. Sitten Rys vastaa, että minulla on sinullekin jotain. Minulla on sinullekin jotain. Joo. Joo. Joo, Helion haki se mun puolesta. Eli se ainut asia, jota Feer teki tämän taistelun voittamiseksi. Niin, sitten kun Mook teki vähän sen tyylisen... Niin, olikse vähän... Niin, niin, olikse vähän niinku... Varastaa sen show. Hmm. Hmm. Niin, niin. Hmm. Joo, ne alkaa hyökkää. Ja sitten kuuluu ensimmäinen tämmönen... Tässä kuuluu koko ajan näitä taistelusarvia. Tai siis tämmönen... Mikä se on? Taistelutorven tämmönen törähdys kuuluu tässä muutaman sivun sisällä. Siis joku seitsemän kertaa. Ja ensimmäinen törähdys tulee nyt siitä, että ne Eirys tai Peronin joukot. Mut siis Eirys on siellä mukana. Ja Tamlinin joukot ja Ihmisten joukot tulee. Jurjan johtaa niitä Ihmisten joukkoja. Eli nyt se on hypännyt pois sieltä Hyperniin luota oikeasti. Kun tähän asti se on vaan ollut sellainen feikkinä. Niin, no Tamlinin on ollut pakko lähteä silloin kun se Feer on tota... Mut tajusitko muuten siinä eläinin pelastamiskohdassa, että se Feer myös pelasti sen Tamlinin. Koska se kuningas oli laittanut sellaiset samanlaiset suojat niiden leirin ympärille. Kun siinä kakkoskirjassa oli sen linnan ympärillä. Ja se Feer purki ne sillä sen voimalla. Minä yleensä siinä kakkoskirjassakin vähän niinku purki niitä. Paitsi nyt jotenkin ilman sitä kirjaa. Mut koska hän on tämmönen taikuuden ihmelapsi, niin hän purki niitä sieltä. Niin se Tamlin pääsi niinku karkaa niitten samoja reikiä kautta. Mut se Feer ei mitenkään pitänyt sitä auki sillä Tamlinilla. Joo. Joo. Ja sit se Beron ja Eris menee tuhoo sitä keijupölyä. Ne suuntaan niinku suoraan sinne. Kyllä. Ja sit hetken ollaan näin. Jee! Voittaa! Joo. Mhm. Mhm. Hei! Nyt kysymys. Sori. Pakko keskittää. Yksi kysymys. Minkä näköisenä se luunkaivertaja on siellä? Näkeekö kaikki sen siellä sotatanteelle erinäköisenä? Näkeekö Feer semmosen pikkupojan sen oman lapsensa taistelemaan siellä? Eihän se vaan niin olla. En näe tässä. Enkä siinä kun se käy viemässä sen peilin. Vaikka siinä sanotaan, että se sama poika katsoo häntä, niin en näe sitä. Vaan nyt mä näen sen semmosena... ...hyvin lapsena. ... ... ... Miten se kirjoitetaan? Aaaa! Joo, toi on ihan hyvä. Hei, toi voi perustua siihen samaan... Joo, mä nään. Toi voi perustua siihen samaan taustakansantaruun, mihin se luunkaivertaja perustuu. Siis tiekseks vaan, koska tollakin on tämmönen luukädessä. Niin. Mä en siis kuvitellut tuota. Mä näen sen ehkä vähän enemmän ihmismäisenä. Mutta niinku tommosena. Joo. ... ... ... ... ... ... Joo. Joo. Joo. ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ...