Details
Nothing to say, yet
Details
Nothing to say, yet
Comment
Nothing to say, yet
Joo. Ja sit sä saat taas sanoa. Okei, voiks? Vittu. Okei. No, se on ihan tarpeeks hyvä. Moi, Alina. Mä olin yks ennen, että tein tämän jakson. Okei. N, y, t, nyt. Moi, Alina. Ja terve kaikille kuuntelijoille. Me ollaan satasivua päivässä podcast. Ja tää on meidän kuudes jakso. Ja jatketaan siis AKO Muffin. Elikkä valtakuntasarjan toisen kirjan parissa. Usva Tuulteen valtakunta. Suomeksi. Ja toistetaan viime jaksossa kerrottu tajuaraoitus. Eli jos olet, tai siis et ole lukenut tätä kirjaa kokonaan. Me luetaan tänään suurin piirtein 53 luvun loppuun ainakin. Me yritetään. Niin, jos et ole siis lukenut tätä kirjaa loppuun, niin älä kuuntele tätä jaksoa, koska me ei haluta pilata tästä kirjasta yhtäkään asiaa, kun tää on niin, niin hyvä kirja. Ja siitä hyvästä kirjasta tuli mieleen. Mä tein tänään. Mä olin siis, tulin ensin junalla. Ja siellä junassa yritin tehdä muistiinpanoja. Ja sen jälkeen mulla oli semmonen vähän reilu tunti aikaa odottaa kyytiä. Ja mä piti siinä jälkeen myös tehdä muistiinpanoja. Mä luin vaan. Mä aloitin sen kohdassa ja mä vaan luin tunti. Ja mä olin silleen, aah, pak, ne muistiinpanot. Siis ihan, tää on niin hyvä. Tää on niin hyvä. Mä luulen, että mä luen tän nyt uudestaan sen jälkeen, kun me ollaan otettu nää kaikki jaksot. Mä luulen, että mä voisin lukea tätä kirjaa mun koko loppuelämän. Joo, tää on kolmas kerta. Joo. Ja mä jätin viimeksi siihen luun kaivertajalle. Ja siihen meni se loppu. Mutta mä voisin ehkä vähän palata siihen. Koska meil meni... Ei. Tai siis ehkä meni, koska me ei sanottu sanaakaan ulos. Saatin itse itse. Mut siis joo, nehän meni sinne luun kaivertajalle siis selvittää sitä, että miksi se Haibern kuningas haluaa sen padan. Ja voiko siitä, että jos on järjellä ihmisestä joku kaks osaa, niin voiko niillä palauttaa henkiin sen ihmisen. Ja siinä ne tarkotti sitä juuri niin. Ja lisäksi sitten sinne ennen voin kaveriin puhuttiin siitä, että niillä kuningattarilla on se toinen osa siitä kirjasta. Ja kesän valtakunnassa on se toinen osa. Ja ne kuningattareet oli siis lumonnut sen niiden osan kirjasta niin, että sitä ei voi varastaa. Vaan että niitten on vapaaehtoisesti pakko antaa se. Että muuten se tuhoutuu tällä palaseksi. Ja nämä kirjat yhdistämällä sitten voi saa sen padan jotenkin toimintaan. Ja sitten siellä selvisi siellä ruunkaivertailla, että ne voivat sen muurin tuhota sen kanssa. Niin. Ai niin, mikä oli siellä? Joo, sieltä. Joo. Hmm. Joo. Hmm. Hmm. Niin, siellä syy jäi mulle aivan täysin pimentoon. Mutta ehkä se menee selviin sitten. Hmm. Aaaa. Oikeesti. Mutta eihän siitä marantasta ole mitään osinjäljellä. Hmm. Hahaha. Nyt se spoilersi kaikki seuraavat kirjat myös. No, nimenteeksi se nyt on aika spoiler. Joo. Okei. Joo. No sitten, jatketaanko me sitten eteenpäin tästä? Oliko siinä kaikki, mitä me unohdettiin sanomaan viime jaksossa? Tai pohtii? Joo. Okei. No sitten, kun ne tulee siellä täältä ruunkaivertajalta, ja ennen kuin tulee tämä kohtaus, eli toiselta sanotaan kääriä, koska me unohdetaan, että mikä siinä kutoja oli. Eli saattaa sanoa myös kääriä. Ne on sitten synonymit. Hahaha. Kutoja. Hahaha. Joo, joo, niin. Hahaha. Niin. Niin. Hahaha. Nyt se on piivä. Hahaha. Haha. Haha. Hahaha. Aa, nyt me nähdään se kutoja semmoinen, semmoinen käärien polero päälle, semmoinen majaava naama. Hahaha. Okei. Okei. Eli kutoja. Hahaha. Ahaa. Hahaha. Hahaha. Joo. Ja se tulee myös kutojasta. Aa, jes. Hmm. Kyllä. Hahaha. Hmm. Joo. Niin. Sorbus. Ai niin totta. Niin se tietää sen vasti kun se näkee se. Joo. Hmm. Totta. Joo ja sitten siinä ennen kun ne lähtee sinne kääriälle, mä en pysty nyt, se lukee tämmönen muistiinpanoskin oikeesti käärienä. Niin. Niin ennen kun ne lähtee sinne, niin muistatko sä tällaista, että se Rysant nimee sen Feeren sinne lähettilääksi sinne ihmis- maille. Joo joo tässä ennen tätä, heti tämän luunkaiverteen jälkeen. Aa. No sen periaatteessa se on siinä kuningattarien tapaamisessa. Hahaha. Ja musta se oli jotenkin, että se antoi sinne oman roolin. Että se ei ole vaan sen Rysin joku tämmönen oikea käsi. Ja sitten tässä ennen kun ne lähtee sinne just sinne mökkiin, niin sitten tulee hyvä kohtaus. Ja tässä nyt siis kun mä luin tätä uudestaan, niin tässä tulee siis niin monta tällaista hyvää vähän niinku flirttikohtausta, mitkä rakentaa tätä tarinaa jopa silleen vähän huomaamatta koko ajan. Ja nämä tulee nyt sekalaisissa järjestyksissä sieltä väliltä, mitä me tässä nyt tänään luetaan, mutta tässä on monta tällaista. Mä luin nyt ne kaikki sulle. Okei, ensin on se laittaa ne nahkajutut sen reisiin. Ja sehän oli vähän sellainen tosi flirtti, mutta sen jälkeen tulee sellainen kohtaus, kun se Faire kysyy jotain, että mä muistan mitä se kysyy, jotain se kysyy tällaista, että oonks mä sulla tämmönen juoksupoika, ne voi olla siis ihan väärin sanoja, mutta se kysyy niinku jotain, että oonks mä sulla sit tommonen tai tommonen tai tommonen. Ja sitten se Rys sanoo englanniksi, mä en muista mikä tää on suomeksi sitä käännös, mutta you are my salvation Faire. Eli et sä oot niinku mun pelastukseni. Oliks se joku tämmönen suomeksi? Joo, oikeesti mun meni kylmät värät. Sitten tota noin niin sit on muita tämmösiä. Esimerkiksi sit myöhemmin täs tulee semmonen, että se Rys kysyy jossain kohtaa, että mikä on se Fairen syntymäpäivä. Ja sitten se tota noin niin Faire sanoo, että se on se talvipäiväseisaus. Elikkä selvii, että se Faire on syntynyt vuoden pisimpänä yönä. Mä oon unohtanut tommosii ihan täysin. Ja sit se Rys on ihan silleen jotenkin tosi otettu siitä. No sit tulee se, että se selvii, että se musiikki, mitä se kuulisi ja sillis ykköskirjassa, niin oliks sieltä Velariksista ja sen Rysin lähettämää. Joo sen dinnerin jälkeen kävelemässä. Joo. Niin. Niin. Ja siin se on silleen, että toi oikeesti piti mua koko ajan tällee ylhäällä. Sitten on ne lappujen lähettelyt. Me ehkä puhuttiin niistä viimeksikin jotain, mut tässä välissä niitä nyt tulee tosi paljon enemmän. Mun mielestä se alkaa jo ennen sitä ehkä. Eiku joo sen jälkeen. Joo jossain siellä. Kyllä. Sähköpostiviestejä. Sähköpostiviesteet kuulostaa silleen hyvin spesifikken genren flirtailulta. No niin on. Mut siinhän on vähän semmonen työntekijä, työnantaja-asetelma. Niin on. Sitten seuraava kohtaus on se, kun se Kassian opettaa siitä Feerejä ja tappelee. Ja sitten se kysyy siitä kirjeestä, jonka se lähetti Tamlinille. Ja sit Feere on hetken sitten, et mä en halua niinku puhua siitä, mut sit se alkaakin puhua siitä. Ja sit se jotenkin lyö, kun niillä on semmoset, mä kuvittelen, että niillä on niinku nyrkkeilyhanskat kädessä, niin se polttaa reijän siihen nyrkkeilyhanskaan ja on niinku lyömässä Kassiani. Ja sit sen ympäri vetää ne siivet tällä tavalla. Ne siivet vähän väliin naurottaa mua, jos mä puhun niistä. Mut kun sä luet, niin sä oot silleen täydellistä. Ja sit kun se yritetään selittää sitä tälleen, niin se kuulostaa vaan tosiaan hassulta. Mut niin se levittää ne siivet niinku tälleen, ettei nää niitä. Ja sit se lohduttaa sitä. Ja kaikki, oikeesti kaikki on niin hyviä. Sit tulee se mun lempikohtaus, että täällä on taivaita ja tähdille, jotka unelmoivat. Ja unelmissa, jotka toteutuvat. Tai jotain tollasta. Se tapahtuu siellä kesävaltakunnassa. Ja siellä kesävaltakunnassa myöskin, sen jälkeen kun sille Rysantille Feirelle tulee vähän tämmöstä kateushömpää, niin sen jälkeen se Rysant sanoo, joo, niin sitten se Rysant sanoo sille Tarkinille, että voit olla hänen kanssaan iltapäivän. With my lady. Pikku lämmöstä koko ajan. Sit tulee se, sä et varmaan, okei, mä leikkaan tuon pois. Niin. Sä ehkä muistat tän kohtauksen, mut sit on se, kun se Rysant on tosi pahalla päällä, ja se Feire menee kiusottelee sitä, jotta se saa sen hereille samalla tavalla, kun se Rysant aina herättää sen vähän niinku semmosesta pahasta päivästä. Niin sit se tota noin niin se kiusottelee sitä sille jollain alusvaatekauppajutulla, ja sit se Rysant lähettää sen kuvan sen päähän, kun ne on siellä yhdessä alusvaatekaupassa. Muistaaks sä tämmöstä ollenkaan? Okei. Niin joo. Ei niin. Ei niin, koska tässä on niin paljon tämmösiä pieniä, vähän niinku mitkä sit tallautuu niinku niitten isoihin jalkoihin, mut mitkä koko ajan rakentaa sitä jotenkin niin jotenkin fiksussa, tai jotenkin silleen niin hyvin. Niin. Niin on. Sit on se Rysantin painajainen, mistä se Morhera, eikun Morku Feire herättää sen. Kun se Rysant näkee sitä painajaa, ja sit se koko talo niinku sille yliin tärisee, ja sitä pimeyt niinku tulee sinne. Ja sit se Feire menee herättää sen. Ja sit selvii, että se Rysantkin on nähnyt semmosia painajaisia, mitkä vähän niinku vie enemmän tavallaan. Tai on niinku tommosia näkyvämpiä kuin mitä niinku normipainajaa esittää. Ja sit, mulla on vielä pari. Sitten kun ne lähtee tänne niitten matkalle, ja ne menee sinne Illyrian kämppiin. Illyrian leiriin. Mä luen tota englanniksi, niin mun muistiinpanat on tälleen puoliksi suomeksi ja puoliksi englanniksi. Ja sitten siellä se sanoo jotain sille, se leirin vetäjä, ketä on nyt se joku Devon, Divon, muistaaksen. Niin, se sanoo jotenkin pahasti sille Feirelle, tai jotenkin silleen, että oiksä ton meille leikkikaluksella, jotenkin jotain tämmönen tyylistä. Ja sit se Rys sanoo vaan, että she is mine. Niin. Näitä on niin paljon. Tää oli vaan se tähtisadeyö. Missä on kai semmosia pieniä, niinku... Niin on. Mut mennään siihen, mitä sä odotit, et siinä tapahtu vasta sit, kun me ollaan käsitelty nää 17 muuta. Tää oli tämmönen pikkakelaus, vähän tämmönen teaseri, et mitä nyt ei oikeen puhuta. Palataan. Mun mielestä se oli sairaan jännittävä kohtaus. Niin, oli! Siis mä mietin just kysyä, et tuliks sun siitä laulusta ihan mielenkauhalafad? Joo. Joo. Yläk. Yy. Yy. Ja sit sitä ärsytti se niin paljon, et sit se vastasi, että jos mä selviin hengissä, niin sä voit kertoa, et mä oon avoin. Tai jotain. No oli. Jotain nokkilampua. No mut ehkä hänkin joskus, miten se sanotaan, takertuu tällasiin, kompastuu tällasiin kliseisiin. Did you like the look of me kneeling before you? Joo. Ja ei luvata, et jaetaan se Instagramin, koska viimeks kun me luvattiin, niin me ei löydetä sitä mistään enää. Mut, joo. Yritetään. Hihihi. Niin. Mhm. Ohistavaa. Odotitko, että tää Rys tulee pelastamaan? Hihihi. Hmm. Hmm. Mut täs tulee hei mun yks lempikohtaus. Ja yks semmonen, minkä mä haluun nyt painaa muistiin, niinku myös se omaan arkielämään. Kun se perä on silleen, joko siinä kohtaa, kun se vähän niinku rupeaa hyökkäisinkin puun, tai kun se menee sinne, niin se sanoo itelleen, et mä en oo hiiri, mä oon susi. Mä oon susi. Ja mä tulin tänne niinku saallistaa, et mä en oo hiiri, mikä pelkää tota kutojaa. Niin eiks tommos pitäis olla vähän enemmän jossain työelämässäkin? Et mä oon susi. Mä en oo hiiri, mikä nöyristelee täällä kaikilla muilla. Mä oon niinku susi. Haluuks sä sen tatoinniks? I'm a wolf. Hihihihihi. Hihihihihi. Hihihihihi. Hihihihihi. Se on neon. On. On. On. Hihihihihi. On. On. Niin, on. Hihihihihi. On. Ja sit jotenkin innoittaa, koska sit siinä on niitä hiuksia siellä mökin, tai siellä katolla, ja sitten se on silleen, et kun se ei voi lähteä myöskään juoksemaan sitä maata pitkin, koska se kääri ja kutoja on jo tullut pois sen mökistä, ja se niinku on siellä ulkoa. Ohohoho. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. On. Noni. Onko... Odotamme mielenkiinnolla teidän äänestyksiä. Niin on. Niin on. Haluan... Haluan muistuttaa, että Tamlin lähti laulua ihan 100+. No oli, oli. Koska me oltiin siinä ykköskirjan tunnelmissa. Mut kuulijat on selvästi lukenut jo kirjat pidemmälle. Mieti. Kyllä ensi jaksossa Kyllä ensi jaksossa Meillä on paneelikeskustelu Onko Tamlin in vai out. Kyllä. Kyllä. Kyllä. Eikä tule varmaan mitään järkeä koko jaksoon. Mut hei! Ja joo. Ehkä meidän jakso alkaa olla tässä. Käykää seuraamaan meitä Instagramissa. 100 sivua podcast. Ja seuratkaa meitä täällä Spotifyssa. Niin saat tänne ilmoitukset uusista jaksoista. Ja jos jaksotte, niin arvostelkaa meidän podcastia Spotifyssa. Ja Apple Podcastissa myöskin. Ja Apple Podcastissa myös voi mielestäni seurata. Seuratkaa, jos tykkäsitte. Kiitos. Hei hei! Lopetan ääniä nyt.