VOC_231127-0470

The transcription is a conversation about a location called Tuarakka, near Orimattila in Finland. The area has historical structures and has been home to various activities, including milling, sawmilling, and electricity generation. The conversation also mentions the presence of a saukko (otter) and koskenkara (dipper) in the area. The speakers discuss the beauty of the surroundings, such as the frozen waterfall and ice formations, as well as the water levels and the history of the area. They also mention the possibility of seeing otter tracks and the presence of millstones in the nearby Keitorinkylä village. Overall, the conversation highlights the natural and historical significance of the location. Käskytys ja toiminto. Hyvä, toimii. Todella kylmä on Orimattilassa tällä hetkellä, kun tätä nauhoitusta tehdään. 20 astetta. Harrisaarinen, eikö ole aika jämäkkä pakkanen tällä hetkellä? 20 on hyvä pakkanen. Täytyy sanoa, että alkaa tuntumaan, että kymppiä on vielä vähän opettelua. Me ollaan Porvoonjoen yläjuoksulla. Kerro hieman tarkemmin, että miten tämä koski meidän läheisyydessämme? Me ollaan tietysti Tuarakassa. Tämähän on Porvoonjoen yläpuolella olevaa Luhdanjokea, joka vähän matkan päästä muutaman kilometrin muuttuu Övöntjöeksi. Tämähän on pitkää kierrosta sinne, ennen kuin se taas täältä lähtee sinne Lahteen ja sitten vastaporvoa sinne. Tämä Tuarakankylähän on ihan toisella laidalla, niin kuin toiset sanoo länsi Orimattilaa. Tuossa on historiallisia rakenteita tässä kosken läheisyydessä. Kertooko se siitä, että täällä on ollut toimintaa jo pitkään? On varmasti. Lueskelin vähän vanhaa erään vanhan myllärin tarinaa. Oli heittänyt sinne, että olisi ollut jopa jo 1500-luvulla mylly. Ja paljon mahdollistakin. Myllytoimintaa on ollut koko ajan. 1900-luvun alkupuolella muutamat isämät perustivat tänne sahan ja jopa sähkölaitoksen. Ja syöttivät sen sähköä noihin maataloihin, muun muassa Keskevaariin ja Alestaloon. Ja sitten Luhtikyläänkin vielä meni. Mutta kun täällä oli Tuarakan puolella, niin Luhtikylään niissä oli pienemmät johdot, niin niille meni vähän vähempi virto. Mutta tämä vesivoima on valjastettu vuosisatojen aikana aika moneen. Kyllä vaan, joo. Ja se sahatoimintakin oli ilmeisesti silloin 20-30. No joo, siihen vaiheeseen taas loppui. Sitten se saha, raamisaha vietiin tuonne myhren talon isännän pihaan. Tällä hetkellä tässä Koskenpartaalla on upea laavu. Ja tämä on ihan sellainen, missä voi yöpyä. Oletko sinä nukkunut tässä koskaan? No joo, mulle ei löytynyt sijaa laavussa. Täytyy jäädä riippumattomaan, että saa nuo nuoremmat henkilöt olla laavussa. Mutta ihan mukava kokemus. Ja yllättävän lähellä, pois kotolta. Niin muutaman kilometrin päästä. Ja silti maailma on tässä ihan erilainen. Aivan erilainen. Ja sitten, toden totta, Koskenääni on kohtuullinen ja se varmaan häiritsi sun hyödyntä. No minä olin jostain kumman syystä, vaikka olen hyvä nukkumaan, niin vitsi, että se vaan solissa solissa ja en saanut kiinni siihen. Kyllä se nukkumiin oli sellaista pätkää. Harri, tämä on siis sellainen paikka, missä sinä käyt aina lenkillä. Ja maiseman takia kierrät sitten tässä rannoilla. Joo, tämä on jostain kumman syystä tullut nyt meidän hyväksi lenkiksi. Minä tykkään enemmän kävellä tuossa metässä kuin teillä. Ja sitten koko ajan näkee. Nyt olen vain oppinut katselemaan sitä, että jaha, mikähän jälki tuo on. Ai, tuossa on tuolla. Ai, se onkin hiirenjälki ja muuta. Mutta niitä vaan alkaa oppimaan seuraavaksi, kun kulkee paikoissaan. Ja juuri tällaisella retkellä ollaan tälläkin hetkellä. Nimittäin uutta valkoista lunta. Puuterilunta on meidän ympärillä vaikka kuinka paljon. Kerro nyt niistä erikoisista tapahtumista, jotka liittyvät tähän koskeen. Eli ketkä täällä nyt voi jättää jälkiä? Joo, ai kaikkiko? No ei kaikki, ota siitä pinnasta vaan. Joo, kyllä tuo saukko on tässä talvella. Sitten on kiva nähdä sen jälje, että näkyy tuossa yltyympäriinsä. Mutta ikinä en ole törmännyt siihen, että kerkeisin itse saukkoa näkemään. Jälkiä kyllä kovasti. Ja sitten se koskikara näin talvella, se on kyllä hienoa. Ei näköjään pelata kylmä uinti. Olen nähnyt senkin kalastelevan tuolta. Mehän tehdään nyt sillä tavalla, että lähdetään etsimään saukon jälkeä. Ja erittäin hyvät mahdollisuudet tähän havainnointiin tällä kerralla sitten onkin. Eli nyt kävellään tätä pakkasumen kuoruttamaan maisemaan. Nyt ollaan ihan sitten rannassa. Ja tässä pitää tarkkana olla, että ei sitten hyppää väärää paikkaa. Koska mä voisin melkein... No se on kyllä totta. Eikö tämä näytä kiveltä, mihin mä nyt olen jalkaa laittamassa? Joo. Eli nyt kun me katsotaan oikeaa reunaa, niin siinähän se saukon jälki menee. Niin on pulahtanut näköjään. Ei ole sukeltanut, siinä on sen verran kiveä alla, että on käynyt tuossa pinnossa. Ja kumpa kohan suuntaan nyt on mennyt. Siellä on toiset kyllä jostain noussut näköjään ylös tuolta yhdestä kolostakin. Taailmana. Kyllä se täällä. Mutta ei voi näin. Se haluaa pysyä meitä kaukana. Täältä se etsii siis kaloja ja sammakoita, mitä ikinä sitten sattuukaan löytämään. Mutta se on ilmeisen hyväksi havainnut tämän paikan, koska joka talvi näitä havaitoja täällä tehdään. On joo. Ja sitten joskus tässä on... Tämä koski on huomattavasti enemmän umpeen jäätynyt, mutta kyllä se vaan sen reikänsä löytää. Ja sitten vaikka tuolta alavirtaa enemmän kuljee, niin sielläkin kun on vain se yksi pieni reikä, niin kyllä se onneksi osaa sen hapenotta paikkansa löytää. Vaikka matkaa on aika paljonkin. Tässä kun katsellaan tätä jäätikön reunaa, mikä on tässä kosken ympärillä, niin siinä on ihan sellaista pitsireunaa. Erittäin taiteellisen näköistä. Ja silloin kun auringonvalo osuu näihin tässä pohjalla oleviin jäämuodostelmiin, niin voisi kuvitella, että nämä on kuin kristallia. Tämä on kyllä sellaista taidetta, että vaimoni on kyllä ottanut tosi makeita kuvia, kun tämä jää on jäätynyt ja vesi on laskenut, niin sinne alle on jäänyt ihan uskomattomia luolia. Holvitto. Kyllä. Nämä on ihan käsittävät tuotteet. Miltä ne kuvat on näyttäneet? Makeista. Ne on kyllä niin kuin... Sitä ei uskokaa? Ei, ei. Sitten jos ne vielä oikeasti väärentäisivät tai suurentaisivat jotenkin, niin luulisi, että on ollut sellainen luolas tässä. Tuossa voidaan nähdä, että sitten kun tullaan pikkasen tästä avovedestä tänne rannan suuntaan, niin löytyy sitten oksissa vielä tällaisia pitkiä jääpuitteja. Ne tulee tuosta, kun tämä vesi tulee noista kivistä kimpoon vettä noihin oksiin, niin se vaan kerääntyy ja sitten valumalle. Ja kun on tarpeeksi pakkasta, niin se vaan paksunee. Kyllä tämä on luonnon hienoja taidetteuksia. Lähes joka päivä erilainen. Miten sinä arvioisit tätä, että kuinka paljon tämä vesi laskee tällä kohdalla? Tässä ei kovin paljon ole laskua, mutta ihan riittävästi kuitenkin. Kyllä nyt on vielä vettä tähän aikaan ihan hyvin, mutta kyllä se vielä laskee. Mutta sitten taas keväällähän tämä voi nousta toista metriä. Niin, tästä ylöspäin vielä. Niin, ja siellä täällä on kyllä tulvet. Kyllä, ja sitten kun tullaan tuosta ylhäältä, otetaan kosken niskalta tänne alas, niin onko se nyt muutama metri pudotusta, jos lasketaan tälleen? Joo. Kuinka se vesi tuolta sitten tulee? Kyllä juu, siinä on just muutama metri. Tämä kohta. Hieno paikka. Saukko on sellainen eläin, että se useimmiten liikkuu sitten yöllä. Toki näitä päivähavaintoja tulee sitten sellaisilta paikoilta, missä näkyväisyys on useita kilometrejä, kuten järven selillä, tai vastaavilla paikoilla, missä sitten on näitä sula-alueita, ja pääsee sitten tarkastelemaan asiaa, vaikka sisätiloista. Mutta tässä, siis tälläkin hetkellä voidaan olettaa, että tämä saukko, joka jäljen on tähän jättänyt, niin se on mennyt tuossa noin hämärällä. Niin, se sitten ilmeisesti on, että meillä on eri vuorokauden rytmit, ja kyllä sen ymmärtää, että se haluaa olla omissa oloissaan, ja ettei ihmiset häiritse turhaan. Tuossa vielä, kun katsotaan tätä liikkuvaa vettä, niin se tekee hienoja kuplia vähän samantapasta helminauhaa, kun sitten kiertyy tähän jään reunaan. Eli näitä ilmakuplia tuossa, kun vesi liikkuu vähän tanakammin, niin syntyy. Ja erittäin happirikasta se on sitten, vaikka kalojen hengittää. Joo, kyllä se on. Tämä on hyvä luonnon hapetuslaite, että kyllähän se on varmaan vaikutusta naalanjuoksellekin jonkun matkaan. Kerro. Joo, ja näkee aina silloin tälle, mutta ei niitä talvella enää kyllä. Niin, palataan vielä tähän historiaan. Eli tällä on kuitenkin, mitä sä sanoit, 1500-luvulta lähtien jonkunlaista perinnettä. No niin se ilmeisesti oli sitten se myllari toiminta, ja kyllä sitä viljaa on täytynyt jossain jauhaa, ja vesivoimaa on ollut se ainoa jauha, ja periaatteessa jollain käsikiviä sitten oteta huomioon. Niin, mutta aikansa kutakin se menee vissiin. Se on ollut kovaa työtä se myllarin työ, ja mikäli niistä vähän luoskelin niistä vanhoista jutuista, niin se, että ennen kuin ei ollut vesiä, tai siis ojia perätty niin paljon kuin nykyään, niin tätä vettä virtasi ympäri vuoden. Että nyt se on enemmän vaan sitten syklittäin, eli kun on kevät tulva, niin on kevät tulva, sitten tulee niin paljon sitten enemmän vettä, ja sitten ei enää riitä myöhemmäksi ajaksi. Eikö ole jännä juttu, että tällaisia pienempiäkin koskia on aiemmin käytetty pyödyksi? Kun nyt ajatellaan, että pitää olla sitä massaa, jotta sitä voimaa syntyy. No sehän siinä onkin. Tämä on tämä niin sanottu tehokkuus, vissiin se nykyään mikä jyllää, ja kaikki kuulemma muu maksaa jo liian tehokasta. Onko sä täällä rannoilla nähnyt koskaan niitä myllyn kiviä? Joo, täällä ei ole enää tätä, kun nää on purettu tästä nää laitokset, niin varmaan sitten ne kivätkin lähti. Mutta kyllähän täällä Keitorinkylä on vanha myllyn kivipaikka, että varmaan sen kylän, mikä on tossa naapurikylä, niin niitä kiviähän täällä on ollut. Ja kyllähän niitä, joidenkin rapun edustalla niitä kiviä näkee. Voi olla jopa täältä. Eli se kivikaljon aines on ollut niin hyvä, että tällaisia vyöreitä, myllyn kiviä on syntynyt ketterästi. Joo, sehän oli oikein jo vähän teollistoimintaakin täällä, että niitä tehtiin paljon. Tai välttämättä teollista, mutta käsin tehtiin ja vietiin kauemmaskin. Onks sä, Harri, nähnyt täällä näitä saukon laskettelujälkeä? Tossahan se on tipsutellut tätä jääreunaa ja siinä tuoreella lumella näkyy sitten tassun painanteet. Mutta tossa kohtaa ei tarvi liukua, koska matka on suhteellisen lyhyt. Joo, kyllä. Niitä voi olla, että pikkasen mennään tonne ylemmäs, niin siellä on ollut yksellään paikka, missä ne on yleensä vähän lasketellut. Se on ihan hienon näkönen. Kuinka kaukana se tästä on? Muutamia kymmeniä metriä. No, sinne mennään. Samantien pidetään tautioonti päällä. Ei muuta kuin koskereuna rantaa eteenpäin. Pikkasen otetaan etäisyyttä tuohon kuohuvaan veteen. Ja siellähän näkyy ihan silta. Pieni silta, joka ylittää sitten tämän joen tällä kohdalla tai koskeni ihan miten haluatte. Olisiko tämä silta tullut tähän? Tämä on nyt 2000-luvun vuodella. Tämä oli vanhempi, mutta se meni vähän huonokuntoisesti. Vähän peträttiin. Siltahan on tehty tähän vanhojen vesiporttien kohtaa. Näkyy vielä, että tässä kun pantiin portit kiinni, niin vesi saatiin juoksemaan tuonne myllyllepäin toista uomaa. Niin haluttuun suuntaan. Kyllä vaan. Saako jälkeen näkeä, mutta... Joo näkee ja tuohon kohtaan, tuossa keskellähän se on askariluokin enemmänkin. Näetkö sinä tuossa, onko siinä peräti joku sammakorippeet tuossa keskellä? On sellainenkin jätöksiä. Niin, jotain sellaista. Jätöksiä. Tästä meinaa joskus olla sellaista jälkeä, mutta nyt ei ole. Tuossa on tällainen pieni rinne. No tuosta en tiedä. No joo, siinä muuten on vähän isompi kivi keskellä vesistöä. Tuossa vähän näyttäisi siltä, että se on tullut tästä reunasta ja sitten lasketellut tästä. Kyllä vaan, se on kyllä... Oishan se kiva nähdä. On. On se muuten yllättävän iso elukka. Täytyy ihmetellä sen hienoa, kun on jostain kuvista nähnyt sen uintitaitoa, kuinka hienosti se menee. Se on niin sulavaa. Joo, ja kuinka hyvin se käyttää sitä pitkää häntää sinne. Siinä tilanteessa, kun se on vedessä. Kyllä niin. Mutta sitä aina tietysti on ihmetellyt, kuinka se sen hapenottopaikkansa sitten pystyy ennustamaan, että sitten on tarpeeksi lähellä. Vaikka sehän pystyy vissiin aika pitkää matkaa sukeltaan. Minä laitoin, että siinä käy välillä niin, että se käy kopauttamassa jäätä, että pystyykö tuosta tulee läpi, että kokeillaanpas vähän sen. Niin, mikä se on se systeemi, en tiedä. En ole koskaan saukonraataan nähnyt, että hukkuuko ne. Joo, minä luulen, että kyllä ne niin taitavia on. Silloin, kun ne etsii tällaisia reittejä, että missä voi sukeltaa, missä voi pyydystää saaliita ja mihin sitten noustaan tähän jääreunalle nauttimaan siitä saalista. Jotenkin oliko niin, että ymmärsinkö mä jostain jutusta, että se kuulo on niin hyvä, että se pystyy jo paistamaan just tämän äänen mukaan. Niin, eli tällainen ääni, joka syntyy siitä, kun on pieni avanto, missä vesi käyttäytyy vähän eri tavalla. Kyllähän se ääni vedessä menee pitkästi. Menee, menee, todellakin, näin se on. Nyt ennen kuin tämä jäätyy, niin minä luulen, että tässä on tämä. No niin. Joo.