Viding ja Kivastik23

The transcription is a conversation about the Finnish literature teacher Maarit Mopsanen's interest in Estonian literature, particularly the works of Estonian poet Elo Widing. Widing is known for his socially conscious and boundary-breaking poetry. Mopsanen has recently read Widing's collection "Tuhannelle äänelle" and discusses various themes and influences in his poetry. They also touch on the concept of "ulkovirolainen," or Estonian emigrant, and how it relates to Widing's work. The conversation delves into the complexity and different interpretations of Widing's poems, as well as the personal experiences and struggles reflected in his work. Overall, Mopsanen appreciates Widing's poetry for its thought-provoking and multi-layered nature. Kirjallisuuden ja äidinkielen opettaja Maarit Mopsanen. Me ollaan keskusteltu sun Viro-innostuksesta tässä podcastissa, jonka nimi on Elämäntapana hurahtaminen. Sä oot kiinnostunut myös virolaisesta kirjallisuudesta. Ja olet lukenut paljon esimerkiksi tallennalaisen runoilija Ello Widingin runoja. Hänhän on tämmönen liki 50-vuotias, taiteilijaperheeseen syntynyt. Isä oli kirjailija, äiti musiikinopettaja ja sitten vielä isovanhemmat oli kielenkäyntäjiä. Ja on tämmönen hyvin ysteiskunnallinen runoilija ja monimielinen ja pyrkii rikkomaan rajoja. Runokirja 3.14 ja proosaa 4-5 kirjaa suurin piirtein julkaisu. Mitä kirjoja sä oot nyt lähiaikoina lukenut Widingiltä? No mä tosiaan, ensinnäkään mä en oo paljon lukenut virolaisesta kirjallisuutta, mä oon ihan alussa tutustumassa. Ja tavallaan niin kuin useimman vähän niin kuin toimii vähän niin kuin extemporeen. Ja tos syksyllä oli sitten täällä Oudissa, me ollaan nyt Oudissa puhumassa, niin oli semmonen käännös runojen kääntämisen. Jokin semmonen keskustelutilaisuus ja tulin sitten tänne ja Elo Widing oli paikalla. Hän on myös kääntäjä, kääntänyt Suomesta viroksi esimerkiksi Haavikkoa ja Saarikoskea. Ja sitten Elo Widing myös lausui omia runojaan muutaman siinä. Ja ostin sitten häneltä tämän Tuhannelle äänelle, joka on nyt tämmönen iso kokoelma eri kokoelmista suomennettuja runoja. Niin eli Elo Widing hän on jo 90-luvulla aloittanut tämän uransa. Hänhän on ollut suomalaisen kustannustoimittaja, kirjailija, runoilija ja Tommi Parkon kumppani. Ja he 97 vuonna jo kun tutustuivat, niin hän oli jo silloin julkaissut viisi kirjaa. Joo, ja sä olit lukenut sitten, että oli suomennettu se paljastuksia kokoelma tai siitä ainakin on jotakin suomennettu aikaisemmin, että sitä mulla ei ole ollut luettavana. Mutta tässä me huomasimme, kun me vertailtiin meidän runokokeilmia, niin meillä oli samoja runoja myös osittain. Ne Rosalinda-Riipla-runot esimerkiksi oli yhteisiä. Ja semmoisen yhden ainakin Elo Widing lausui silloin Oodissa. Milloin hän oli Oodissa? Se oli nyt syksyllä 2023 juuri. Kun ajatellaan Elo Widingia runoilijana, niin hänestä on sanottu, että hän ei koe tarpeelliseksi olla lyyrinen tai kaunis ilmaisussa. Mitä sä ajattelet? Mä luen nyt vaan, tai siis tulkitsen jotenkin noiden runojen kautta. Siellä on koko ajan vähän semmoinen enemmän tai vähemmän ironinen ääni, kenen ääni se nyt ikinä onkaan. Hän itsekin leikittelee tavallaan sillä omalla minällä ja omalla nimellä. Elo W on kirjoittanut runojakin ja sitten rinnastaa sitä Rosalinda-Riiplaa. Omaa nimeään ja sitten Rosalinda-Riiplaa, mutta Rosalinda-tuolia henkilöä tai sillä tavalla juuri opetankin opiskelijoita, että sen tekstin täytyisi puhua itse puolestaan, että ajattelisi se tavallaan mitä tahansa se runoilija itse, niin sitten se teksti puhuu kuitenkin osittain samoja asioita ehkä ja sitten ei. Ei voi tietää, koska runoja mä luen fiktiona kuitenkin. No se on kyllä ihan hyvin. Niin jälkeen se Rosalinda-Riipo on tavallaan semmoinen, joka vierailee vähän niissä runoissa. Niin mä en tiedä, näissä myöhemmissä ei enää, että esiintyykö hän sitten niissä, koska mehän suomalainen yleisö ei sitten tiedä näitä, ei tunne näitä, koska niitä ei ole sillä tavalla kaikkia runoja käännetty. Mä tapasin sitten myöhemmin tuon Elo Weidingin ja puhuttiinkin tästä, että hän on tehnyt mitallista runoutta aikaisemmin myös. Ja ehkä voisi kuvitella taas, että varmaan aika leikitellen, mutta niitä on sitten vaikea kääntää suomeksi. Okei. Ja sitten sä puhuit näistä ulkovirolaisista, että niitä, että se Rosalinda-Riiplakin on ulkovirolainen. Mitä se käsitte ulkovirolainen nyt on? No, sekin on mulle vähän epäselvää, koska se on samallaan kiinnostavaa. Ja mäkin vähän otin selvää siitä, että silloin tosiaan 40-luvulla, kun virus miehitettiin, virolaisia pakeni pois virosta. Enemmän kuitenkin Saksaan, mutta sitten jotenkin mä aina miellän näitä ruotsalaisia. Ja ruotsalaisia muutenkin virossa on pysyvästi ollut viron ruotsalaisia. Meillä suomen ruotsalaisista on olemassa myös viron ruotsalaisia. Sitten se on sillä tavalla myös suomalaisilla aika hauskaa ajatella, että ruotsalaisetkin ovat tässä mukana. Niin, että ne on sitä parempaa kansaa. No joo, siinä esimerkiksi Onnepalon, kun mä olen viimeksi lukenut Onnepalua ja loputtomuusromaa, niin sielläkin mainitaan ulkovirolaisia. Se on tietty ryhmä, ja siinä nimenomaan tulee se esiin, että eipä ne siellä ulkosaarella tosiaankaan kauaa viihdy, vaan menevät sitten niihin parempiin oloihin. Ruotsissa talot on hienoja ja paremmin rakennettuja kuin ehkä sitten virossa. Okei. On monta henkilöä samassa. Sitten me puhuttiin Helsinkirunoissa siitä, että hän haastaa lukijan. Onko se sinulle mielestäni... Kyllähän hän varmaan sitten kuitenkin kirjoittaa sellaiselle lukeneistolle ja sivistyneistölle tai niille, jotka lukevat, jotka haluavat tietää asioista. Helsinkirunossahan luetellaan, että siellä Etelä-Hagan asunnossa on erilaisia psykologisia, psykiatrin kirjoittamia teoksia. Myös kaunokirjallisuutta olisi slinking-lukijaan viittaava. Se, joka tuntee niitä ajattelumalleja ja filosofioita ja näitä hahmoja niminä, lakan, aukeaa aina tietysti tietynlainen maailma. Mutta sitten mä just vähän googlailinkin jotakin niistä, että joku olisi semmoinen, ymmärtääkseni semmoinen psykiatri, joka ajattelee, että skitsofreenia esimerkiksi ei ole välttämättä mikään sairaus. Oli juuri tämmöisiä radikaaleja ajatuksia tai psykoanalyyttisiä ajatuksia. Ja sitten tietysti lukija taas, sieltä nousee niitä merkityksiä, että halutaan nostaa tämmöisiä mielenterveyden ongelmia esiin. Niin, että se Lying oli varmaan yksi niistä. Joo, se taisi olla just tämmöinen, että en itse ole perehtynyt siihen mitenkään, enkä oikeastaan tuohon psykoanalyysiinkaan. Minulla on kyllä hyvä ystävä, joka on, että sillä tavalla ne keskusteluissa hän vilahtelee proidit ja muut, mutta ymmärrän sitä maailmaa. Ja sitten myös, että se kiinnostus näihin mielenterveyden ongelmiin tulee esiin. Niin se tulee sille jo kanssana, koska heillä on tämmöinen menneisyys. Niin. Tai tuntuu siltä. Ja se koskettaa meitäkin ihan yhtälailla ja sitten voisi ajatella, että ihan niin kuin nykyihmistä ja tätä vähän monimutkaista maailmaa. Että aika moni kokee Suomessakin, että elämme aika monimutkaisessa maailmassa. Kaikki on hankalaa. Joo, sellaista ahdistusta ja masentuneisuutta. Sehän on Suomen kansan taito, tämä masennus myös. Mutta siis omakohtaisuudessa vielä se, joka viittaa tuohon kokoelman nimeenkin. Tämä nimi on tuhannelle äänelle, mutta sitten oli sille yhdelle äänelle. Eli tosiaan Eloviidingilla on ollut tämmöinen suuri tragedia, että isä on tehnyt itse murhan. Ja se on pitkä, pitkä runo, jossa ollaan tosi vihaisia välillä ja välillä tunnustetaan sitä rakkautta isälle. Ja sen tietysti lukee kyllä tämmöisenä oma elämäkerrallisenakin, mutta se musta myös laajenee. Niin kuin fiktion pitää sanoa, laajetaan jotenkin yleispäteväksi. Niin ja runo voi mennä yksityisestä yleiseen ja yleisestä yksityiseen. Sitä se varmaan on katsossa. Niin, että melkein jokainen kohtaa lähempää tai kaukaa itse murhan ja itse murhantekijän. Joo ja tuli tuosta Helsinkirunnastakin vielä, että kyllä se voi olla myös hänen omaa ja onhan se hänen omaa kokemusta, mitä hän on lukenut. Hän on tutustunut niihin. Niin oli myös erilaisia saksalaisia, myös tällaisia psykiatreja ja psykoanalyytikkoja. Ja sitä Laingista sulle tuli se, oliks hän nyt psykiatri vai psykoanalyytikko sieltä. Ja mä taas löysin Laing-nimellä saksalaisen tyttöbändin, mikä oli mun mielestä sellainen vähän jatkahtava ja ehkä vähän feministinen. Ja sitten vielä ruuan. Toki Laing. Se oli kyllä sitten jo, viittas filippiiniläiseen ruokaan, että siellä voi olla monenlaista asiaa, mutta eikö se ole tarkoitus, että runosta saa monenlaisia kuvia. Voisin ajatella, että voi laittaa sellaisia nimiä, joista osa on tuttuja. Harvalle lukijalle varmaan kaikki sitten on tuttua, varsinkin jos puhutaan erikoisaloista. Kyllä. Mutta ehkä sitten voidaan ripotella sellaisia nimiä, jotka saattaa alkaa kiinnostaa sitä lukijaa, jos se runo kiinnostaa. Se alkaa antaa meille assosiaatioita. Jotenkin tuntuu sitten välillä, että niitä oli vähän liikaakin siinä. Tai se oli tehty niin moninaiseksi. Mutta sitten toisaalta nämä nämä ihmiset on sellaisia, että ne pyrkivät olemaan jokapuolella ja joka paikassa fiksuja. Että tuntuu vähän siltä, että... Osa runosta on sitten kyllä taas sellaisia aika yksinkertaisiakin. Joku jouluruno. Jos ei yhtäkkiä ole joulun antamisen aikaa, niin sitä toistetaan. Myös sellaiselle toistolle jotkin runot perustuvat aika paljon. Ja mitä siitä sitten voi ajatella, mitä se tarkoittaa. Ja ymmärtääkö ihminen itsekään tietoisesti kirjoittaa säännöt, mitä hän tarkoittaa. Eikä ole niin tietoisesti. Ja sitten lukijanakin. Sitähän on vähän sen vankin, kun joutuu opettamaan runonalyysejäkin opiskelijoille. Että aina pitää kauheasti miettiä niitä merkityksiä. Sitten vaan esimerkiksi siitä joulurunosta, kun sehän suurentuu ja suurentuu ne kirjaimet, että joulu on antamisen aika. Niin sehän saa vaan jäädä soimaan. Ja sehän voi tulla taas jossain toisessa yhteydessä sille lukijallekin. Ja se voi naurattaa ja lohduttaa. Koska siihen jouluun, kuten olen huomannut, kun opiskelijat ovat kirjoittaneet joulussa, niin se on vähän ristiriitaista aikaa ja vaatimusten aikaa myös. Ihan niin kuin kaikki lomat, että silloin kaikki kulminoituu myös perheissä. Niin, joo. No, kun sä sanoit, että sä fanitat eloviidingiä. Olenko mä sanonut? Että sä olet eloviidingi-fani. Ei sä kirjoita. Olen itse. Mä haluaisin tietää, että mikä niissä runoissa vetoasuu? Joo, se oli taas ihan sattuvaa. Mä tuksahtin sellaiseen runotilaisuuteen. Mä tapasin mun entisen opiskelijan, joka myös kirjoittaa. Ja sitten se vaan totesi myös sen, että mä ajattelin, että tulee johonkin. No joo, mut ne runot, joita mä lausuin, ne oli kiinnostavia. Ja sitten toisaalta, kun mulla oli tää Viro-innostus alkanut, ja mä olin ollut sillä kesällä siellä kurssilla. Millä kurssilla? Nyt mä en muista. Nyt mä olin siellä Viron kielen ja kulttuurin kurssilla Tartossa. Joo. Onhan se tosi kiinnostavaa päästä sitten lukemaan jotakin nykyvirolaista kirjailijaa, joka sitten sattuu olemaan vielä nainen. Ja ne runot antaa semmoisen tunteen tosiaan, että tässä on semmoinen voimakas ihminen, joka lausukin tosi hyvin ja ironisesti ja riippaasti ja rohkeasti ja röyhkeestikin ehkä vähän. Niin se kiinnostaa, koska sitten kesällä oltiin luettu ja nähty, Mart kivastikin taivaan portaat siellä Tartossa, niin se elokuva. Joo, me nähtiin se elokuva myöhemmin. Mä en nyt ehtinyt saada sitä kirjaa ennen sitä matkaa. Se oli tavallaan kuullut siihen kurssin ohjelmaan. Niin luin sen sitten myöhemmin sen taivaan portaat-romaanin. Sitten sä kuuluit näistä naisten runoista. Siinä olisi joku sarja naisten runoista. Ja te olette viime kesänä keskustelleet muun muassa siitä, että virolaisen naisen täytyy olla huoliteutu ja hyvin puettu. Joo, kyllä siihen törmäs. Itse asiassa mun viromentori Järvi Lipasti sieltä Tuklas-seurasta, joka oli meidän matkanjohtaja kesällä, niin itse asiassa me puhuttiin vähän siitä, että jos sanotaan, että pitää pukeutua sitten jotenkin siististi, niin me nähdään virolaiset silloin, että he pukeutuvat melkein kuin iltajuhlaan tai mustiin mekkoihin tai jotakin. Ja sitten suomalaiset kuulemma tulee sellaiseen tilaisuuteen usein urheilupahteissa. Tai verkkarissa taas jotenkin. Ehkä pitää aina miettiä, että missä me puhutaan, jos me puhutaan virolaisista. Ehkä semmoinen keskiluokkainen tai hyvinvoiva virolaisväestö kiinnittää ehkä enemmän tämmöisiä huomiota. Mutta kyllä me vähän naureskeltiin tosiaan, me kurssilaiset, että suomalaiset pukeutuvat tosi paljon käytännöllisemmin. Ja ehkä rennaammin. Ja missä on mukava olla. Joo, se on kyllä ihan totta. Mutta voi olla, että myös se estetiikka kärsii siinä. Joo, ja kyllä mä nyt muistan, kun on veros käynyt, kyllä mun mielestä naiset on aika siististi puhettuja. Mutta ei ehkä hirveän näkyvästi arkipäiväkuvassa. Ja ne on hirveän ilmeetön tiukat. Joo, mutta kaikki kurssilaiset kävivät esimerkiksi Kairi Wildersonin kaupassa siellä Tarton kauppamajassa. Onko se sitten heillä tunnetut Kairi Wilderson? Joo, mutta sitten oli tosi vaikea löytää sopivan kokosta, kun ne oli aika pieniä. Että tämäkin on yksi laito. Kyllä, ei sitten ole tämmöinen lihominen tapahtunut. Joo, ihan erilainen varmasti se geenistö on. Ja kyllä mä itsekin näen virolaiset enemmän eurooppalaisia kuin suomalaiset.