rahanvaltiatar jakso 2 eri yritysten kustannukset

The podcast "Rahanvaltiottarin" discusses money, business, and pricing from a solo entrepreneur's perspective. The host, Miia Kiviluoto, talks practically about pricing considerations for different types of solo entrepreneurs, emphasizing understanding costs to determine minimum pricing. Factors like rent, equipment, supplies, marketing, and personal expenses need to be included in pricing calculations to ensure profitability. Risks include using industry averages for pricing and setting hourly rates too low without considering holidays, sick days, and administrative tasks. It's important to tailor prices based on individual business needs to maintain financial stability. Tervetuloa Rahanvaltiottarin podcastiin. Puhutaan rahasta, taloudesta ja hinnottelusta yksin yrittäjän näkökulmasta. Ei mitään turhaa pönätystä, ihan tavallisesti puhuen. Minä olen Miia Kiviluoto, vaatimattomasti Rahanvaltiotar. Käytännössä toimin talouden selkeyttäjänä ja hinnottelun helpottajana. Tänään toivejaksona puhutaan esimerkkien kautta erilaisista yksin yrittäjistä, jotka miettivät hinnostelua. Mitä siinä pitää ottaa huomioon laskelmien näkökulmassa. Käydään läpi muutama tyypillinen yksin yrittäjän yritystyyppi ja mitä niissä on siskipaikkoja, joita pitää huomioida hinnottelussa, mutta myös sitä kustannusrakennetta. Eli mitä kustannuksia siinä yrityksessä on ja miten ne pitää huomioida hinnottelussa. Hinnotteluhan on siis aina sitä, että me tiedetään meidän kustannukset, me tiedetään meidän käyttömäaika ja siitä lasketaan se meidän minimihinta. Eli ei ravisteta hihasta vaan lasketaan. Otetaan esimerkiksi kampaaja tai hyvinvointipalveluissa toimiva yrittäjä, hieroja tai kosmetologi tai vastaava. Sellainen yrittäjä, jonka toiminnan luonne on sitä, että se asiakas tulee sun luo, sä myyt palvelua tunneissa ja asiakas on siinä koko ajan paikalla. Ja koska sä itse teet sen palvelun, niin sun asiakaspaikkojen määrä on rajallinen. Eli sä et voi tehdä tolkuttoman pitkää työpäivää, koska sä vaan väsytät itse siinä turhaan. Mun suositus on aina lähteä liikkeelle siitä sun omassa palkassa, miten paljon sä haluat maksaa itsellesi palkkaa mielellään niin, että sä maksat sen palkan säännöllisesti itsellesi joka kuukausi. Ja se tulee tilille joka kuukausi, niin kuin saisit toisella töissä. Jos sä toimin nimi yrittäjä, niin siirrät sieltä yrityksen tilille palkkana sen tietyn summan kerran kuukaudessa. Se selkeyttää sitä yrityksen talouden hallintaa. Tää on siis mun henkilökohtainen mielipide. Koska me ollaan yrittäjiä, niin meillä on yrittäjän eläkemaksut. Mun suositus on siinä, että sen missä sulla on työeläke, niin mene sinne firman sivuille ja käytä sitä yönlaskuria. Sieltä löytyy se sun liikevaihdon mukainen suositus. Mene sinne suosituksen sisälle. Ali mitoitettu yölmaksu kostautuu. Paitsi pienempänä eläkkeenä, niin jos sä satutkin sairastumaan, niin sun sairausajan korvaukset menevät sen yölmaksun mukaan. Totta kai me ollaan yrittäjiä. Lähetään siitä, että yritystoiminta on kannattavaa. Eli liikevaihto ylittää alv-velvollisuuden. Me pistetään se alvin osuus sivuun. Elikkä me tehdään laskelmat alvittomilla hinnoilla. Muistetaan varat alveenmaksun rahat. Ja muistetaan siinä hinnoittelussa, että meidän pitää maksaa veroja. Kun meidän tavoitteena on totta kai, että yritys on kannattava. Että se tekee tulosta. Eli että viivan alle jää lukuja, jolloin meille jää maksettavaa verojen vuorossa. Nämä on yhteistä kaikille. Oli meidän yritystoiminta ihan miemmoissa tahansa. Nyt mennään tarkemmin siihen kampa- ja liivointialaerikoisuuteen. Näissä on aika tyypillistä, että ollaan jossain liiketilassa luokralla. Elikkä meidän pitää huomioida siinä meidän hinnoittelulaskelmassa se, että paljonko me maksetaan liiketilassa vuokraa. Liiketilassa maksetaan vuokraa silloinkin, kun me ollaan lomalla. Ja sitä maksetaan vuokraa silloin, kun me ollaan sairaana. Se kulu pyörii siellä aina. Ja se on kiinteen kustannuksen tyyppinen. Elikkä se on sellainen, että se menee vaikka me ei tehtäis mitään. Ja tyypillisesti meillä on jotakin laitteita tai työvälineitä. Ainakin varsinkin jos me ollaan kampaamossa tai hierojana, niin meillä on sitä penkkiä, missä asiakas istuu tai hierontapöytää. Meillä on työvälineitä. Meillä saattaa olla myöteviä tuotteita asiakkaalle. Nämä totta kai otetaan huomioon sitten laskelmissa. Hyvä tapa lähteä tämmöisiin miettimään, että niillä työvälineillä se hierontapöytä ei kestä ikuisuuksia. Niin kannattaa miettiä sitä silleen, että sun pitää pystyä tietyn ajan jälkeen ostamaan uusi hierontapöytä itselles. Sun tarvitsee uusia. Kampaaja pitää uusia niitä saksiansa säännöllisesti. Jos sulla on tuotteita asiakasmyynnissä, niin niihin saattaa tulla hävekkiä tai muuta. Eli lisäkustannustyyppisestä niitä pitää korvata ja niitä pitää ostaa sinne tilalle. Eli sinne pitää laittaa vähän enemmän siinä himmottelun laskelmassa kuin se mitä per joka päivä kuluu. Ja sittenhän meillä on siellä niitä, me toimitaan asiakkaan kanssa, niin meillähän on silloin, meillä pitää pestä käsiä. Menee pesuaineita, menee pyyhkeitä. Mahdollisesti me tarjotaan, asiakkaalla on päässyt meidän TC-tiloihin, niin siellä on varmaan silloin joitakin somisteita. Me saatetaan tarjota asiakkaalle esimerkiksi, vaikka kahvit kun käydään kampaajalla, tai meillä voi olla hiedonnan yhteydessä, niin kannus joku parempi kuklavesi, kun me halutaan brändätä itsemme enemmän kylpylätyyppiseksi vaikka. Niin nämä kaikki lasketaan mukaan sinne meidän laskelmiin. Ja periaatteessa tällaisessa, jos haluaa lähteä brändäämään sitä enemmän premium-tyyppiseksi, niin me varmaan sinne tilanteessa me yleensä somistetaan sitä tilaa enemmän, niin se tilan sisustaminen on myös sellainen kustannus. Me ylläpidetään sitä kuitenkin jonkun verran, niin se kannattaa laskea sinne hintaan jollain tapaa sisälle. Kampaajilla on tyypillistä markkinointi tehdä sellaisen maksullisen ajanvarausjärjestelmän kautta, jolloin siihen pitää varata rahaa ja ylipäätään, jos markkinoidaan omaa osaamista esimerkiksi somemainoksilla tai käytetään vaikkapa tuolla somessa apuna jotain, joka tekee meille vaikka someen niitä meidän postauksia tai niihin kuvia, niin me maksetaan siitä. Nämä pitää huomioida sinne hintaan. Jos me toimitaan yksin, miten nyt lähtökohtaisesti mun asiakkaat on, että ollaan yksinyrittäjiä, niin silloin meillä ei ole pakollista työterveyttä. Yksinyrittäjän ei tarvitse järjestää työterveyttä, mutta jos meillä on työterveys itselle, joka on mun mielestä fiksua, niin se huomioidaan. Jos tässä hyvinvointialalla on jotain velvoitteita, erityisiä velvoitteita, esimerkiksi jos ollaan fysioterapeutti, niin siellä tulee ihan valviran puolesta velvoitteita ja niissä saattaa tulla kustannuksia. Nämä kannattaa ottaa huomioon, jos on joku sellainen velvoite, että pitää päivittää omaa osaamista tai maksaa joku jäsenmaksutyyppinen maksu. Harvemmin kuin kerran vuodessa, niin nämä tällaiset kannattaa huomioida sinne hintaan sisälle. Jos on vaikka joka toinen vuosi, niin puolet siitä jäsenmaksusta jyvittää aina sinne vuoden hintaan, niin se ei pääse unohtumaan sieltä. Parempi antaa sen kerryttää tasoisesti sitä tulosta, kun se, että me ei haluta sitä, että meidän hinnat vaihtelevat vuodessa toiseen. Sitten totta kai tällaisella alalla kouluttaudutaan. Muutamasti voi olla jotakin septikiointia, nämä maksaa, nämä pitää huomioida sinne hinnoitteluun. Sitten meidän oma jaksaminen, hyvinvointi, siihen liittyen tulee luultavasti kuluja. Mun mielestä kannattaa olla, mitä vakuutuksia tarvitaan. Esimerkiksi terveysvakuutus voi olla sellainen, mikä liittyy meidän jaksamiseen tai vastaava. Ja se, mikä pitää vielä huomioida siellä hinnassa, joka ei ole näkyvä kustannus, että se vaikuttaa siihen, paljonko sä pystyt vuoden aikana tienaamaan, on se, että kun sä oot yrittäjä, niin sä oot lomalla, niin sulle ei luultavasti tule mitään rahaa. Eli sun pitää hinnoittelussa huomioida sun loman ajan aikainen palkka ja sun loman aikana tulevat laskut ja varautua siihen. Samaten sä tuut todennäköisesti sairastamaan, niin hinnoittelulaskelmassa kustannukseksi pitää huomioida se, että me ollaan lomalla, me sairastetaan. Mun mielestä ei saa missään nimessä tehdä hinnoittelulaskelmaa etärealistisilla alueilla. Ja varsinkaan tämmöisessä työssä, missä se kaikki palvelu tapahtuu asiakkaan kanssa kasvokkain, eli sun pitää jaksaa tehdä ne tunnit. 40 tuntia viikossa, enintään 46 viikkoa vuodessa. Ja siinä pitäisi olla mun mielestä sisällä sekä asiakastyö että kaikki hallinnon työt ja tausalla tehtävät työt. Mitä riskipaikkoja tällaisessa kamppaamon hyvinvointiala-työssä on, niin mun mielestä yksi suuri riski on se, että ei tehdä hinnoittelulaskelmia, vaan käytetään niitä samoja hintoja kuin sillä naapuriyrityksen irmelilläkin on. Luotetaan siihen alan keskihintoihin. Siinä mennään baasipieleen, koska jokainen yritys on omanlaisensa, jokainen yrittäjä on omanlaisensa. Vaikka olisi vierekkäin samassa kauppakeskuksessa kaksi kamppaajaa, niin todennäköisesti siellä on silti eroja kulurakenteessa. Toisen ei tarvitse nostaa niin paljon palkkaa, kun sillä on upporikas mies tai sillä on kalliimmat koulutukset, kun se haluaa erikoistua. Sinä haluat maksaa itsellesi kalliit koulutukset, sinä voit erikoistua, niin sinun pitää tiedä se hintoihin. Sinä et voi käyttää samoja hintoja kuin se naapurin irmeli, jonka asiakaskunta on niitä, jotka haluaa sitä samaa tuttua turvallista. Toinen iso riskipaikka on se, että se tuntihinta on liian matala, jos ei sinne huomioida sitä lomaa, sinne ei huomioida sairauspäiviä, sinne ei huomioida niitä tunteja, mitä asiakasten ulkopuolella kuluu. Sinun pitää siivota ne tilat, sinun pitää tehdä paperitöitä, sinun pitää vähintään toimittaa kuitit kirjanpitäjälle. Jos et sinä maksa markkinoinnissa jollekin, niin sinä teet itse sen markkinoinnin, siihen pitää varata aikaa ja se pitää huomioida siinä hinnoittelussa. Jos toimitaan vuokratiloissa, niin sinä pitää huomioida se käyttöaste, kuinka paljon on hiljaisia kuukausia, ettei kassavirta ala heilumaan liian rajusti. Jos on sellainen liiketila, missä asiakkaita ei näe kesähelteillä, niin saavut sinne maksaa sen saman vuokran, vaikka asiakkaat olisivat vähemmän, niin silloin sinun kassasi tulee vähemmän rahaa, ja jos ei siihen ole varauduttu, niin siinä tulee nopeasti ongelmia. Käytännössä tällaisiin hiljaisiin kuukausiin voi varautua sillä, että lasketaan se sinne hintaan sisälle ja varmistetaan, että kassa kestää parikin hiljaista kuukausia, eli tehdään sitä kassapuskuria. Yllättävän usein kulutustavarat jää huomioon. Kampaajan minulle on sellainen tuttu esimerkki, kun tehdään väriäyksiä tai pestään hiuksia ja muotoillaan niitä, niin niitähän kuluu sitä väriäysainetta ja samppoota ja hiusten hoitotuotteita kuluu äkkiä paljon monella tuhannella eurolla, kun niitä asiakkaita on monta päivänä. Nämä pitää huomioida niissä hinnoissa, ettei sinä tee persnettua. Melkein toinen ääripää on se, että jos teet verkkokursseja tai koulutuksia tai valmennat, eli sitä mitä minä teen tai mitä joku sanevalmentaja tekee tai viestintävalmentaja tekee, niin tällaisessa hommassa ei ole hirveästi niitä kiinteitä kustannuksia. Se oma palkka, yölmaksut, verottajan osuus on ne suurimmat kustannukset tyypillisesti. Toimintaan luonteella on sitä, että meillä pitää olla se läppäri, pitää olla nettiyhteys, pitää olla puhelin. Liikkeelle voi lähteä ihan pienilläkin kustannuksilla, toisaalta voi satsata enemmänkin, mutta käytännössä niin kuin minä sanoisin, että monen verkkokurssin myyjä, niin sen ei tarvitse tehdä hirveän lisää satsauksia. Jos haluaa lähteä riskittämästi liikkeelle, niin se on se läppäri, nettiyhteys ja sitten vasta kun on asiakkaita kassassa rahaa, niin lähdetään satsaamaan niihin kurssialustoihin ja vaksuvälityspalveluihin ja muihin. Tyypillisesti siis kustannuksissa tällaisessa toiminnassa on sitä, että on joku verkkokurssialusta, itsellä minulla on käytössä Kajapi, on käytössä joku maksun välittäjäpalvelu, Suomessa on tyypillisesti esimerkiksi Paytrail, Plarna on maksun välittäjä, Stripe, PayPal, ne on maksun välittäjiä, ne ottaa siitä siivun välistä pois. Toisaalta, jos me halutaan lähteä siitä liikkeelle, että me halutaan minimoida kustannukset, niin pdf-lasku, siihen löytyy ohjelmia, joilla pdf-laskun voi tehdä ihan ilmaiseksi. Mutta jos sä haluat automatisoida, niin käytännössä sä tarvitset tuollaisen maksun välittäjäpalvelun, eli että se asiakas maksaa siinä samassa yhteydessä, kun se tekee päätöksen, niin se maksaa ja kaikki tapahtuu automaattisesti. Mahdollisesti sulla on podcast, YouTube-kanava, sä voit tehdä videotuotantoa niihin editointia, näihin löytyy maksullisia ja maksuttomia. Todennäköisesti, jos sä myyt verkokurssia tai valmennuksia, niin sä teet mainontaa Instagramissa, Facebookissa, muodostin LinkedInissä, siihen menee rahaa. Tämä on luultavasti aika iso summa, jos oikein paljon automatisoidaan, niin se mainonta on se, mihin kannattaa laittaa rahaa. Siis puhutaan jopa sanottuna, että kymmenen prosenttia koko myynnistä pitäisi laittaa aina mainontaan, jos halutaan kasvaa. Eli puhutaan silloin heti tuhansista tuhansista euroista. Yleensä verkokurssiin myyjillä, valmennusmyyjillä, on sähköpostimarkkinoinnin työkaluja, siihen löytyy sekä ilmaisia että maksuttomia. Sitten on jotakin, mahdollisesti pitää maksaa lisäksi koulutusalustoihin. Ehkä semmoinen, mikä ei ole pakollinen kustannus, mutta saattaa olla suht tyypillinen kustannus, niin ulkosataan palveluita. Joku tekee meidän puolesta meille nettisivut tai auttaa meitä kirjoittamaan noita myyviä tekstejä. Joku auttaa meitä somemarkkinoinnissa, me koulutetaan itseemme. Tämän tyyppisiä kustannuksia, missä sitten supelemaan taivassa ja näet, mitä ne on. Nämä kaikki pitää huomioida sinne hintaan sisälle. Taisin äskeisesti unohtaa sen, että kirjanpitäjä toivottavasti on kaikilla. Kirjanpitäjän kustannukset. Mun mielestä ei kannata tehdä itse kirjanpitoa, jos et ole sen ammattilainen, koska kirjanpitäjä tekee sen nopeammin luotettavammin. Ja sä pystyt siinä aikana, mikä sulla menisi itsellä kirjanpitoon, käyttämään senkin ajan myyntiin ja asiakastyöhön. Sen sijaan, että sä ajattelet, että kirjanpitäjä on kustannus, niin se mahdollistaa sulle enemmän myyntiä. Ja tällaisessa, kun lähdetään verkokurssipisnekseen valmentamiseen, kouluttamiseen, niin niissä on yleensä taustalaitos, että se on skaalattavissa oleva liiketoiminta. Eli me tehdään kerran yksi verkokurssi ja me voidaan myydä sitä vaikka 10 000 ihmiselle, jos edetään ääripäähän. Mutta se skaalattavuus ei tule itsestään. Se vaatii sulta aikaa myyntiä ja mainontaa. Ei saa puurittautua siihen, että se tapahtuu itsestään. Sä joudut tekemään silti sen työn. Ja sitten riski on mun mielestä yksi, että luotetaan liikaa siihen vantraan, että verkokurssi tekee kerran ja sitten se tuottaa sulle rahaa jatkuvasti. Kyllä sä silti joudut tehdä myyntiä, lanserauksia. Niin sun pitää oikeasti huomioidani siellä laskelmissa. Sä teet kuitenkin siellä taustalla töitä, sä päivität verkokursseja, sä ylläpidät niitä. Sun pitää muistaa ottaa ne huomioon siellä sun laskelmissa siihen sun hintalaskelmaan ja siihen sun ajankäytölaskelmaan. Ja yksi, mihin on hirveän helppo sortua, on tehdä optimistiset arviot niistä myyntimääristä, eikä lasketa yhtään, että mitä se ihan oikeasti vaatii. TTS-laskelma on siitä, että meidän uutiskirjeemme tilaa tuhat ihmistä, niin ei ne kaikki tuhattuu meidän asiakkaaksi. Riski on se, että luotetaan liikaa siihen, että rahaa vaan virtaa meille. Ja sitten se, että jos ei tehdä niitä laskelmia, seurata niitä kustannuksia, niin siinä on riski se, että meidän kate tulee syödyksi. Eli meillä tulee tuloja vähemmän kuin meillä on menoja. Siinä ei jääkään niivan alle, vaan meillä menee kaikki rahat johonkin mainontaan tai verkokurssialustaan. Tämä on siis suurimmillaan tämä riski siinä aloitusvaiheessa, jos heti laitetaan pystyyn. Kajapi on hyvä esimerkki siitä, että kajapi on verkokurssialusta, joka maksaa sen maksuttoman parin viikon kokeilun jälkeen. Jos ei sinulla ole vielä asiakkaita tai sinä toimit sivutoimisesti ja sinun toive on saada 500 euroa kuusi lisätuloa siellä, niin kajapi vie siitä puolet jo. Pelkästään se, että sinulla on olemassa se verkokurssialusta. Siitä optimistisuus ja helppoa rahaa ilman työtä on mielestäni se selkein riski tällaisessa verkokurssivalmennustyyppisessä hommassa. Otetaan vielä esimerkiksi asiantuntijayrittäjä, joka toimii esimerkiksi freelancer-tyyppisesti tai interim-tyyppisesti. Interimin käännän itse ehkä sellainen vuokratalouspäällikkönä tai vuokramarkkinointi osaajana tyyppisesti. Tämähän perustuu yleensä täysin meidän omaan aikaan. Me saadaan rahaa niissä tunneissa, kun me tehdään työtä, mutta jos meillä ei ole asiakasta tai asiakkaalle ei antaa meille kunnolla tunteja, niin sitten me emme saa rahaa. Tällaiset työt on tyypillisesti sellaisia eripityisiä projekteja ja ne tehdään pitkälti tietokoneella. Aika ysein Suomessa tällaisissa asiantuntijayrittäjähommissa, vaikka se on projektiluontoista, niin niissä käytetään usein asiakkaan järjestelmiä. Jos on freelancer tai interim-yrittäjä, niin ne toimivat siellä yrityksessä niin kuin ne olisivat siellä yrityksessä töissä, mutta se poikkeaa vain siitä, että he eivät jokaisen yrityksen palkkallistoilla vaan he tekevät sitä laskotusperiaatteella. Niin silloin siinä ei monesti riittää se, että sinulla on ne omat ohjelmistot. Sinä et ole erikoisohjelmissa, vaan sinulla on perustietokoneet ja puhelimet ja vastaavat, että sinulle ei tule niistä ylimääräistä ohjelmistoista kuluja, mutta sinulle tulee kuluja siitä, jossa sinun pitää pitää ammattitaitoa yllä tai sinun pitää kouluttautua säännöllisesti. Esimerkiksi jos sinä olet jonnekin IT-alalla projektipäällikkönä, niin sinä saatat joutua käymään jotakin näitä projektipäällikkökoulutuksia säännöllisesti ja maksaa ne omin rahoin, jotta sinä voit tehdä sitä hommaa tulevaisuudessakin. Nämä pitää ottaa huomioon siellä hinnoittelussa. Mielestäni tällaisessa asiantuntijayrittäjää, joka on projektityyppisesti eli x ajan verran asiakkaalla töissä, tehdään parissa viikossa puoleen vuoteen vuoteen mittaisia projekteja, niin yksi on se, että onko niitä tunteja tarpeeksi. Ei saa olla liian optimistinen sen tuntien suhteen, se tulee riskiksi siinä. Sinulla ei tulekaan tuloja, sinä olet budjetoinut, että sinulla on nyt iso projekti puoli vuotta ja sitten siellä tuleekin tunteja vaan päiväviikossa, niin sinähän olet heti lirissä. Eli ei saa olla liian optimistinen. Tällaisessa hommassa se tuntihinnoittelu on riski, varsinkin jos sinä joudut kilpailuttaa itsesi, niin minun mielestäni riski on se sinun tuntihinta. Sinä et voi laskuttaakaan siitä sellaista hintaa, mikä ottaa oikeasti ne sinun kustannukset, koska jos sinä toimit asiantuntijayrittäjänä, freelancerina tai interimina, niin sinun laskutussuuntihinta ei ole se sinun kuukausipalkka jaettuna tuntihinnaksi. Ei, se ei ole niin matala. Se pitää olla vähintään tuplaten. Sinun laskutussuuntihinnan pitää kattaa vähintään sinun palkan sivukulut, eli sen osuuden, mitä työnantaja maksaa. Sen pitää kattaa sinun mahdolliset sairastelut, koska sinä et voi laskuttaa poissaolojen ajalta. Se liian halpa hinta on riski, ja riski on se, että osataanko niitä töitä arvioida. Hinnattelun näkökulmasta tällaisen huomioon ottaminen on hankalaa, koska tällainen interim-tyyppinen työ on sellaista, jossa vaikka sinä et ole senioritason osaaja, niin tällaisessa pystyy kuitenkin laskuttaa 200 euroa tunti. Niin kuin parhaimmillaan. Että esiin kun pystyy laskuttaa tunti kohtaisesti hyvin, jolloin sehän äkkiä laskee, että satainen per tunti ja viikossa on 40 tuntia, niin minähän heiteen 16 tuntia kuusi myyntiä tällä, kun ei tarvitse tehdä mitään muuta. Mutta tuleeko niitä tunteja niin paljon? Onko yhdessä projektissa niin paljon tunteja? Toisaalta jos sinulla on kaksi projektia, niin miten sinä saat ne sovitettua yhteen, jos siinä on sellaista läsnä työtä? Että sinä teet konkreettisia työtä sille asiakasyritykselle, jolloin sinulla on todennäköisesti palavereita. Niin miten sinä hallinnoit palavereita kahden ihmisen kanssa kahdessa eri kalenterissa? Mun kokemus tällaisessa tilanteessa on se, että se kannattaa sanottaa hyvin selkeästi, että jos on kahdelle eri toimeksiantajalle projekti yhtä aikaa menossa, niin että molemmat osapuolet tietää sen, että sinulla on toinenkin projekti, johon sinä olet luvannut aikaa. Eli sinä et ole tavoitettavissa sitä normaalia työaikaa. Itse olen ainakin tehnyt silleen, että olen tokannut toisen asiakasyrityksen kalenterista tietyt päivät, jolloin en ole tavoitettavissa sinne. Ihan jo sen takia, että pystyn asiakkaalle yksi ja asiakkaalle kaksi antaa kalenterista, että maanantaina ja tiistaina olen teidän tavoitettavissa, mutta keskiviikkona ja torstaina olen tuolla toisessa yrityksessä. Siihen ei kannata edes yrittää sovittaa palavereita. Sanoisin, että tällaisessa parhaimmillaan hinnatelun näkökulmassa, kustannusrakenteen näkökulmassa tällainen freelancen interim-tyyppinen yrittäjä on suht helppoa. Parhaimmillaan nimittäin, jos sinulla on siinä joku agentuuri esimerkiksi välissä, niin heillä on jo siellä kilpailutettuna tietty hintahaitari, eli sinun ei tarvitse erikseen tehdä työtä sen hinnattelun kanssa. Silloin sinulla kustannusmielessä suurimmat riskit ovat se, että jos sinulla pitää olla jotakin koulutuksia, sinä maksat itse sen työterveyden, sinä itse maksat ne sinun saidospoissaolot, niin sinun pitää tienata niihin poissaoloihin rahat etukäteen. Sinulla ei tule sinänsä kustannuksia hirveästi. Sinun riski on enemmän sitä, että toteutuuko ne tunnit niin hyvin. Yksi riski on se, että tuleeko niitä tunteja niin paljon, että se syö sinun jaksamista. Jos taas on semmoinen, että sinun pitää itse tarjota sinua tietyllä tuntihinnalla, niin siinä on silloin, silloin joutuu tiukemmassa talouskilanteessa luontevasti tasapainottelemaan sen kanssa, että kuinka halvalla minä haluan myydä itseni. Joutuu kilpailemaan sillä hinnalla, jos haluaa varmistaa sen työn itselleen. Jos pitää itse tarjota tällaiseen hommaan hintaan, niin silloin mielestäni pitää ehdottomasti laskea se auki, että mitä minä haluan saada palkkaa, paljonko minä maksan veroja, paljonko minun yöllä on, paljonko minulla menee aikaa joka tapauksessa myös sen projektin ulkopuolella, paljonko minulla tulee niitä tunteja, kun minä teen töitä sekä siihen toimeksiantoon, että taustalla, paljonko tässä tulee se minimituntihinta, mitä minun pitää saada. Tekee itsellensä sen laskelman kautta selväksi, että tämän alle minä en voi mennä tai minä en pysty maksamaan itselleni sitä haluamaani palkkaa. Jos sen alle menee, niin se tehdään tietoisen päätöksen kautta, eikä silleen, että arvotaan tällainen euromäärä. Pitkissä projekteissa, jos se on sellainen pitempi projekti, niin nämä ovat yleensä kuukausilaskutettavia, kerran kuukaudessaan laskuttaa, niin siinä yksi riski on se, että koska sinä saat sen rahan sinne sinun kassaan. Näissä on nimittäin pahimmillaan se, että sinä teet syyskuun ajan asiakkaalle projektia, sinä saat laskuttaa sitä asiakasta syyskuun viimeinen päivä ja sinun maksuehto on 30 päivää, joka tarkoittaa, että sinä saat rahat siitä vasta lokakuun lopussa tilille. Eli käytännössä, jos ei sinulla ole kassassa puskuria, niin sinä olet lirissä, kun sä et saa kahteen kuukauteen siitä projektista rahaa. Tämmöisessä voi yrittää neuvotella ennakkomaksuja, että sinä tulisit ennakkoon maksuun. Ei välttämättä onnistu tässä taloustilanteessa. Se, mikä toimii aina, on se, että siellä kassassa on riittävästi puskuria. Se, mitä minä haluan sinun tästä podcast-jaksosta muistavan erityisesti on se, että jokainen yritys on omanlaisensa, joka tarkoittaa, että jokaisella yrityksellä on omat kustannukset, oma kustannusrakenne, se pohja, minkä päälle sitä hinnoittelua lähdetään rakentamaan. Ja minun mielestäni lähdetään aina liikkeelle siitä sinun palkastasi. Kun sinä teet sinun hinnoittelun laskelmien perusteella, ja jotta sinä voit tehdä hinnoittelun laskelmien perusteella, niin sinulla on kirjanpito jatkuvasti ajan tasalla. Sinä olet tehnyt budjetin, eli suunnitellut tulevaa ja asettanut tavoitteita. Sinä tiedät, mihin käytät aikaa. Eli paljonko sinä teet asiakastyötä, paljonko siihen asiakastyöhön liittyy taustatöitä. Esimerkiksi kun minä mentoroin asiakasta, niin 90 minuutin asiakastapaamisen taustalla minä teen aina 4-10 tuntia töitä. Minun pitää huomioida se siinä minun hinnoittelussa, että minä en saa tuloja 90 minuutista, vaan minun pitää saada tuloja jopa yli 10 tunnista yhdellä tapaamisella. Sitten vain pitää laskea. Laskea auki sitä, mitä me halutaan saada palkkaa, mitä me tavoitellaan tulokseksi, sinne viivon alle jää. Lähteä pyörittelemään sitä laskelmaa. Kaikkea voi laskea, se on se minun mantra, mitä minä hoen. Se ei tarvitse olla mitenkään edes vaikeaa, sen voi tehdä simppelissi, kunhan vain tietää, että mitä siinä laskelmassa pitää ottaa huomioon. Seuraavassa jaksossa käydään läpi tyypillisiä hinnoitteluvirheitä. Eli mennään sydemmälle muun muassa siihen, että mitä kustannuksia pitää ottaa huomioon. Jos kaipaa tapua hinnoitteluun tai yrityksen talouden omien rahataitojen haltuun ottamisessa, niin laitan viestiä, niin laitetaan talousselkeäksi ja hinnoittelu helpoksi. Moi moi!