jakso 3

Noin, en yhtee nyt. En yhtee nyt. Moi, Roosa. Jes, lemppariosuuteen. Siis joo, todellakin. Tästä kuitenkin kaikki muuttui. Tästä tuli vähän jändempiä ja raoempikin jopa jollain tavalla. Mutta siis, kun luin tätä uudestaan tässä tyylin tänään ja eilen, niin siis minulle tuli ihan semmoinen flashback, mitä minä muistan, että minä miettin, kun ne lähtivät sinne tunneliin, tai mikä ikinä onkaan se kolon siihen, että ne pääsevät sinne vuoroalaseen, niin minä muistan, että minä mietin sitä, että siinä se kertoo siitä matkasta ja sitten siitä pelastusoperaatiosta, että siinä on ihan selkeä pelastusoperaatio, että se Feere joutuu ehkä pyytämään apua joltain ja se piilottelee jossain, ja se on semmoinen klassinen, joku tarusormusten herrasta tyyllinen, sen viimeinen hetki, kun ne menee sinne vuorelle, että se joutuu ehkä piilottelemaan ja tekemään kaikkea semmoista, ei siis minä kokeillut mitään, mitä tuli. Ja sitten, kun se menee sinne vuoreen, tai se alis vie sen sinne vuoreen alle tai sinne koloon, niin sehän heti jää kiinni. Sehän heti! Joo, siis joo, todellakin. Todellakin. Niin. Joo, siis oli ihan sokki, kun yhtäkkiä se attor tulee ja se nappaa sen. Mä olin niin, että mitä? Että mikä homma tämä nyt on? Joo, niin oli. Ei se matka ollut mikään. Sitten hän vaan käveli jossain luolastossa, ja sitten se attor nappaa sen, ja sitten se vie sen suoraan. Suoraan sinne Amaranthan luokse. Niin, siis se vie sen suoraan sinne, ja sitten se on silleen, että kun oli ihan sata varmaa, että siinä käy silleen, että okei, se nyt jäi kiinni, mutta se pakenee. Se pakenee sieltä attorilta, ja homma taas jatkuu. Että kyllä, tässä tulee se tarusormusten herrosta tyylinen sormusten etsimishomma. Että ei se voi olla, että se vie sen sinne suoraan sinne Amaranthan luokse. Miten voi olla noin vaikea sanasana oikeasti? Amarantha. Niin, totta. Joo, joo, joo. Kyllä. Kaikkea niitä muita höysteistä. Joo. Kyllä, jep. Mutta ei ollutkaan. Nee. Niin. Niinpä. Siis joo. Se on ymmärrettävän sokkia, että se yhtäkkiä viedään suoraan sen eteen. Tai taisi nyt olla silleen, että, olisiko se attor kysellyt sieltä kuitenkin jotain? Se ei tunnistanut sitä eka, sitä feyreä. Mutta se kuitenkin vie sen sinne ja heti selkeä. Niin kuin selkeenee, että se tunnistaa se, että se on se feyre. Tämä Tammlinin tsiksi. Ei niin, joo. Joo. Ja sehän oli silleen, että se feyre oli vielä silleen, että, ja siis miekin mietin siinä, että siis, sehän sanoi siinä sitten, että, kun se miettii siinä päässä, että mikä se voi nyt tehdä, että, no, että okei, se nyt sitten tunnustaa, että se on se feyre, ja se niin kuin kertoo sen, että se rakastaa sitä. Että jos se vielä olisi poimassa, se kirousjuttu, niin siinä miekin mietin siinä tilanteessa, että sanon nyt, sanon nyt äänen, että sä rakastat sitä Tammlinia, että entä se auttaisikin? Okei, kuinka naivia, kuinka naivia. Että sitten se olisikin yhtäkkiä ollut silleen, ja kaikki oli kunnossa. Mutta joo. Päästään, että se olisi toiminut. No niin. Mutta sehän sitä yritti, mutta ei se sitten niin kuin, luonnollisestikaan ei toiminut. Ja sitten se napattiin, tai siis, ei niin, tämä olisi jännää, että en olisi arvanut, en missään tilanteessa kuitenkaan arvanut, että sitten kuitenkin kun, saan tämän feyre, ja sitten tuli tämä Claire Pedicton homma. Pedicton. Mitä Pedicton? Okei, niin. Mutta siis, niin. Niin. Oikeasti nimet ei ole minun vahvuus, ei missään. En saa sanoa kaikki nimet aina väärin. Mutta niin, niin sitten kun tämä tuli tämä homma, että siis se näkikin sen, että se roikku siellä kuolleena. Se oli aivan shokkee. Se oli ihan shokkee. Joo, joo. Ja se pelastaa senkin. Niin, totta. Ei niin. Siis siinä vaiheessa, kun se alkoi kuvailemaan sitä, kun se näki, että se roikkuu siellä kuolleena, ja että sillä on niin kuin iho palaanut, että se on reviitty, irtityyli, iho toista päin. Niin siinä vaiheessa me mietimme, että tämä ei ollutkaan lastenkirja. Tämä onkin raaka. Tosi inhostavaa. Siinä selitettiin tarkkaan, että miten pahalta se näytti. Ja siellä kyllä sai sen ajatuksen päähänkin, että miten ikävästi sitä roikkuu. Niin. Niin oli. Se oli heti muutos siitä, miten mukavaa käytännössä siellä kevään valtakunnassa on ollut. Ja siellä ne syreenit kukkii, ja ihana kartano, niin sitten ei ollutkaan enää sellaista, vaan niitä sitten muuttukin. Että se muuttui siitä kaunistarosta ja hirviöstä nyt tämmöiseen vähän pelottavampaan. Niin. Ja se oli ihan hienoa. Se oli ihan hienoa. Se oli ihan pelottavampaa. Mut se oli shokki tosissaan se Claire Beddicton beddicton homma. Mut niin, niin sithän se vietiin sinne sen selliin. Ei kun, ei, sitä ennen tapahtu vielä monta muuta juttua, koska sithän se oli sillä tavalla, että että se olisi, niin kun yritti saada itsellesi sitä pelattuista aikaa. Ja sitten se Amarant, joka on minusta vähän outoa, hän oppi sen kanssa tämmöisen kolmen kisan sopimuksen. Ja sitä minä olisin arvannut. En olisi todella arvannut, että hän tulee kolme tämmöistä kisaa. Ja jos se voittaa ne kolme kisaa, niin se koko tämä, niin kun, kirous, mikä täällä kevään, ei kun siis koko Brytjällissä on ollut, niin se lähtee pois. Se oli tosi hyvä käänne. Se tuli heti mielenkiintoinen, ja tuli mieleen sitten toi Harry Potterin sitten tämä Kolmiverho turnajaiset. Vähän sama tyyli. Niin, se minua tuli jotenkin heti, heti jotenkin mieleen silleen, että olipa tämä tärkeää. Ja sitten, ja sitten, ja sitten heti jotenkin mieleen silleen, että olipa kiva, koska tämmöiset kisat on minusta mielenkiintoisia. Kirjoissa kisat, vähän juostaan kilpaa, ja heittään tikkaa. Mutta joo, mutta se oli mielenkiintoinen. Tai siis hyvä lisäys. Että se olikin tällainen se pelastustarina, eikä se, että se niin kun etsii sitä siellä, ja on piilossa jossain niinku vuorien sisällä, ja tällaisissa. Mutta se oli ihan se pelastus. Joo, niin. Joo. No niin, mäkään en tajunnut. En mä niinku ymmärrä yhtään. Ei sehän niinku rikko sitä. Sehän teki aika montakin sopimusta siinä sitten, tämän niinku vuorailasen alla. Niin oli. Niin oli. Niin oli. Niin oli. Se vähän niinku epäili. Koko ajan sehän niinku mietti sitä, että voiko se tehdä tämän sopimuksen, kun se Alis on sanonut. Mä olin vaan silleen, että no tee nyt, come on. Mitä olit mieltä siitä, että kun se Tamlinhan, niin koko, kun se Tamlinhan oli sitten siis tässä Amaaranthan vieressä, tai jossain lähettävillä siinä, kun se Feirö tuli siihen eteen, niin sehän oli ihan semmonen, että se ei ottanut mitään kontaktia siihen, eikä siis mitään. Tämä menee koko tuon vuoren alasen ajan, ottanut siis Feirön semmoista niinku, paitsi yhdessä kohtaa, niin kontaktia silleen ei tyyliin edes katsella. Niin ei sehän Feirö koko ajan mietti sitä. Et olit se silleen niinku, että what? No okei. Aija. Niin. Niin luuli. Minua ärsytti se jotenkin, kun se oli niin semmonen, että se ei suoraan, se ei niinku, siis siitä ei näkynyt niinku millään tavalla, että sitä tyyliin kauhistutti se, että se Feirö oltiin tuotu sinne. Okei. Okei. No nyt kuules. Nyt se toimii taas. Mä oon tehnyt vaan hiljaa, kun mä ajattelin, että jos sulla on joku tarina kesken, niin mä yritän aloittaa. Ja sitä ei tapahtunutkaan. On mulla 4G. Noniin, okei, jatkuu. Tehdäänkö tää... Joo, oli vaan hiljaa. Mutta joo, tää nyt pätkii taas. Tehdäänkö tää, vai sit sä tiedät, mistä kohtaa leikataan. Joo, mihin sä jäit? Mihin sun tarina jäi? Sitten tää... Sitten tää pätkii ihan sikana. Joo, siis sulla on ihan... Siis kuule, mut se tulee silleen... Nyt se, joo, nyt se parantuu. Joo, okei. N1D, nyt... Joo, niin oli. Silleen, come on! Kyllä se kuolee... Noin. Kyllä se kuolee anyway. Niin parempi sanoo, että se ei edes yrittää ja kuolee, kun vaan kuolee. Mutta ei, ei missään kohtaa. Mutta sehän nyt vietiin sinne selliin sen jälkeen, kun sä olit tehnyt tän sopimuksen ja se hakahti ensin. Eipä! Eipä! Niin... Siis sehän hakatti ihan kunnolla. Oikeesti silleen... Joo, ja se oli ihan silleen... Ihan randomilla vaan, mun mielestä. Mut sit hän, kun se oli hakattu ja vieti sinne selliin, joka oli tosi sad. Tai siis se selli oli ihan hirvee. Minä jotenkin säälistin se. Ja kun se oli siellä tosi pitkäänkin, niin se jotenkin kuvailtiin tosi hyvin, miten hirveältä siellä oli olla. Koska se sai sitä ruokaa, joka oli siis homeessa ja vanhentunutta, ja se oli yksi leipä ja vettä. Ja sitten se oli jossain, että siellä ei tyyliin ollut sänkyä, tai sitten siellä jossain vaiheessa tuotiin joku viljasänky, ja se oli jossain omissa oksennuksissa ja kaikissa siellä. Niin ihan... Se teki niin surullista. Mut sitten, kun se vietiin sinne, niin Lusien tuli sinne. Joka oli yllätys. No, minä olen nyt nähnyt ehkä niin paljon kaikkea noita... Mitä ne nyt sitten olikaan suomennettuksi, kun me saavuttiin aina suomeksi nämä niin fanikuvituksia. Niin ehkä minun kuvaani on pilantunut siitä. Mutta jollain tavalla minä ehkä näen sen semmoisena, että sillä on siis viis... Semmoinen on jopa vähän liskovaisena, että sillä on viis... Eihän viis, vaan siivet. Siivet. Ja sitten se on hirveän semmoinen käyräselkä, ja semmoinen... Semmoinen lisko siipien kanssa. Mutta... Aivan, kun sanon, että... Aivan, kun sanon, että... Joo. Mä oon miettinyt Pinterestin, että mä olen löytänyt... Semmoiset murskuviikset. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Okei. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. うん うん いやぁ 응 응 응 응 응 응 응 응 응 응 응 응 응 응 mm mm mm mm mm mm mm mm mm mm mm mm mm mm mm mm mm mm mm mm mm mm mm mm mm mm mm mm mm mm mm mm mm mm mm mm mm mm mm mm mm mm mm mm mm mm mm mm mm mm mm mm mm mm mm mm mm mm mm mm mm mm mm mm mm mm mm mm mm mm mm mm mm mm mm mm mm mm mm mm mm mm mm mm mm mm mm mm mm mm mm mm mm mm mm mm mm mm mm mm mm mm mm mm mm mm mm mm mm mm mm mm mm mm mm mm mm mm mm mm mm mm mm mm mm mm mm mm mm mm mm mm mm mm mm mm mm mm mm mm mm mm mm mm mm mm mm mm mm mm mm mm mm mm mm mm mm mm mm mm mm mm mm mm mm mm mm mm mm mm mm mm mm mm mm mm mm mm mm mm mm mm mm mm mm mm mm mm mm mm mm mm mm mm mm mm mm mm mm mm mm mm mm mm mm mm mm mm mm mm mm mm mm mm mm mm mm mm mm mm mm mm mm mm mm mm mm mm mm mm mm mm mm mm mm mm mm mm