mokat

The speaker discusses the concept of "mom brain" and how being a mother can affect memory and cognitive function. They mention personal experiences of forgetting important items, such as diapers or bottles, when going out. They also talk about using calendars and phone reminders to help with memory. The speaker emphasizes the need for understanding and support from others, as well as the importance of being organized and prepared. Moikka ja tervetuloa meidän kanssa kahville. Tänään me ajattelemme puhua vähän äitiaivoista ja sekä siitä, mitä me ollaan tässä äitiöiden aikana opittu ja tajuttu. Tämä äitiaivo on tosi kuuluisa sama siitä, että ei ehkä ihan kaikkea muistakaan enää samalla tavalla kuin ennen lapsia. Johtuuko se myös siitä, että kun sinä olet äiti, niin sinä joutuu huolehtimaan niin monesta asiasta, että sinun pääsi on sellainen lista, jota sinä tulit ruksilla. Muistit, että sinä tulit huolehtimaan kaikki. Siltikin ne eivät ihan toimi. Huuko saattaa taas taas olla äänellä, niin älkää ihmetelkö mitään. Itse ainakin olen huomannut, että minä olen siellä raskaassa aikana, en tiedä miten mun muisti huonontui niin paljon. Sori kun minä keskein. Minusta tuli mieleen, että minä olen opiskellut aikaa, kun olin raskaana. Pahinta oli se, kun meille tuli ne simulatunnit ja meidän piti olevinaan olla joku ammattilainen. Meille tuli sellainen harjoittelun asiakastilanne. Jotenkin minä oikeasti jouduin tekemään töitä. Silloin kun se opesellihti sen, että kuka sinä olet ja mikä sinä olet, niin minä oikeasti jouduin tekemään töitä. Minä piinnin sen asian mielessä. En oikeasti tälläkään hetkellä muista kunnolla sitä tilannetta, miten se asiakastilanne meni. Minullakin töissä minulla oli muistivihkoja ja sun muita. Jos minun piti kirjoittaa jotain vielä ekstraa, mitä en kirjannut käynnillä jonnekin. Piti vaikka merkata jotain verenpainetta. Verenpainetta minä nyt ylipäätään ainakin merkkasin ylös. Jos oli jotain, mitä piti vaikka muokata, mitä en pystynyt asiakkaan luona tai sen seurassa kirjoittaa, niin sitten piti laittaa itselle ylös, että ei unohdu. Koska helposti ne sitten unohtuu. Tosi monissa muissakin asioissa. Varsinkin, jos juttelin kavereiden kanssa videoilla, Snapissa. Joka toinen sana oli ööö. Siis ne videot kesti aina niin pitkään, koska minä koko ajan ööö. Minusta tuntuu, että ne videot on edelleenkin. Että ne ei ole siitä parantunut, että missä mun muisti on. Missä se mun entinen hyvä muisti on. Voiko joku palauttaa sen jo, joka sen on minulta lainannut, että DM voi laittaa mun muistin takaisin. Jännittää, kun tuntuu, että tää tappelitikko parasti mun muistin. Mutta niin. Niin se kyllä huonontui tosi huomattavasti. Sen muisti. Ja siis tänäkin päivänä, siis mä kärsin siitä, että mä en muista. Joo. Atti ei ole todettu. Siis oikeesti mulla pitäisi olla kalenteri ensinnäkin käytössä. Joo, mulla on kalenteri. Mutta mulla ei ole aikaa merkata siihen, Atti. Tää ei kuulu. Voi paskaa. Joo, mulla on kalenteri. Mutta mulla ei ole aikaa kirjoitaa siihen. Niin mulla ei ole aikaa kirjata siihen niitä asioita tai kirjoitella niitä, mitä mä olen sopinut tai luonut. Vaikka mä siis rakastan kalenterin kirjoittamista, musta se on tosi kiva. Mutta ei mulla ole aikaa sille. Päätin aina silloin, jos mä olen koulussa ja on joku luento. Niin mä oikeesti käytän aikaa sitä luennolta siihen, että mä voin koristella ja kirjoitella kalenteriasioita. Miten sä kiljut sille? Mikä kiljuttaa? Niin, tota mitähän mun piti sanoa? Mitä me keksitään sulle? Isi tulee kohta pitää sulle seuraa. Mutta siis, mitä mä olin sanomassa? Mitä mä olin sanomassa? Mitä mä olin sanomassa? Mäkin haluaisin, että mä muistaisin kirjoittaa kalenteria. Mulla ei tällä hetkellä kalenteria olekaan. Mutta olisi tosi kiva, että olisi kalenteria. Siellä olisi ylhäällä niitä asioita. Ja se olisi ihan hyvä tapakin, koska mä en muista niitä asioita. Mulla on tosi paljon puhelimen muistiossa ylhäällä asioita. Mutta jos mä laitan ylös fiksuna asioita sinne, niin käykö mä lukemassa niitä nainhemmetissä? Mä oon huomannut sen, että nykyisin kun ei siihen kalenteriin kärkeä kirjoittaa, niin mä oon tehnyt puhelimen muistioon. Varsinkin jos mä lähestän reissuun, tai jos mä kuolin ja se sille on synttärit. Niin mä kirjoitin sinne asioita, mitä pitää hankkia tai mitä pitää tehdä. Tai mitä mä oon suunnitellut, jos mä vaikka leivon. Koska en mä oikeasti muista sen jälkeen. Ja mä teen sitä, että siinä tulee se pallo, jossa mä klikkaan, kun se on tehty. Mä teen noin ostoslistoille. Ja sitten mä oon ärsyttänyt, että jos mä oon unohtanut silloin, kun mä oon kirjoittanut sitä ostoslistaa, niin se mitä mun pitää ostaa kaupasta, se on joku tärkein asia. Ja jos mä meen kauppaan, mä en osta sitä tärkeää asiaa. Mä katon silleen, että ai niin. Mä oon ohinnut sen jo tossa vaiheessa, kun mä kirjoitin sitä listaa. Ja ei juuri sitä olekaan joku leivinpaperi, joka sitten aina on. Paitsi sitten just se aina. Tai joku tiskiaine tai tiskiäintetabletti, ne on semmosia. Mä et osta niitä joka kerta, koska ne voi kestää vaikka useamman kuukauden. Tai joku pyykinpesuaine. Niissä menee aina hetki ennen, kun ne loppuu. Ja sitten sä veet yleensä kauppaan vaan niiden takia, ja sä et ikinä osta niitä, kun sä oot kaiken muuttunut. Sepä se. Se oli jo ennen raskautta, että jos lähdet kauppaan ostamaan jotain, niin sieltä ei tule ikinä se, mitä sä lähdit periaatteessa ostamaan. Varsinkin, jos sä muistat sitä siellä kaupassa, että hei, pitää ottaa toi. Niin joko on nyt yhdet leikkii siinä kauppareissuaikana, että seuraat niitä ja odot itse kerran tänne. Tai sitten vaan tulee joku keskeytys, ja sä oot silleen, että ai niin. Ja toi on kaikista ärsyttävintä ikinä, kun sä menee sinne kauppaan siellä, ja sä oot silleen sanonut, että toiselle osaa puhua. Mä sanon vaikka just Juholle, että hei, ostetaan sitten se tiskiaine. Sitten me käydään siellä ja tulee leivät, maiot ja ruuat ja päläpäläpä. Eihän mä nyt enää sitten muisteta tiskiainetta. Ja musta tuntuu, että mä aina sanon kasselle, että muistutaan mua, kun mun pitää tehdä joku juttu. Tai muistutaan, että ostetaan joku tämmönen. Eihän se ikinä muistuta mua. Omalta tavalla se on mun oma muistamiskeino, että mä oon sanonut sen äidin, että mä jotenkin muistusin sen. Sitten on hyvä syyttää sitä toista, että et muistuttanut mua. Ei mä enää syyttää itseäni. Kun on sanottu ilmoille se asia. Niinpä. Mutta joo, toi muisti on kyllä semmoinen pätkiä. On muutamia kertoja, kun ollaan lähdetty esimerkiksi Juhon vanhempien luokse. No isän luokse nimenomaan. Äitin luokse se oltaisi lähdössä. Ja jotain unohtuisi, jotain tärkeitä. Se olisi vähän huonompi, koska se olisi ollut vähän kauempana. Mutta just ollaan oltu lähellä Juhon iskää. Sitten mä oon sanonut, että ai niin. Mä oon mennyt Huukon tuonne hoitokassiin. Siellä on vaipat ja kaikki. Ja noin on tapahtunut. Ja ei ollut Juho kauhean iloinen siitä, että mä unohdin. Mutta ois hän itsekin voinut yrittää kysyä, että onko kaikki mukana. Mutta yleensä se menee niin, että Juho kantaa Huukon autoon. Ja mä kantan ne Huukon tavarat. Mutta ois hän voinut huomata toki, että mä en tullut sen kassin kanssa. Niin. Että mä tulin yksin sinne autoon. Ihan niin kuin vähän vielä lisää tehtävää Juholle. Niin. Ei vaan niin. Joskus kävi noin just ja ei kun takaisin meille kotiin hakemaan ne kassit. Sitten kerran just oltiin menossa Juhon äitin luokse. Ja mä oon nähnyt Huukon laittaa harsoja. No se nyt ei oo niin paha. Ei, koska sä voit käyttää periaatteessa mitään vaan. Niin. Sä voit laittaa jotain pyyhettä, lakanaa, tyhjyliinaa, paperiina. Niin mä ajattelin, että se nyt ei oo niin paha, mutta toi on yleinen mitä mulla käy on se, että mä unohdin just ottaa näitä harsoja sinne laukkuun tai jotain. Meilläkin sattuu aina olla harsoja. Niin. Niin on. Niin on. Niin on. Niin on. Niin on. Niin on. Niin on. Niin on. Niin on. Että niitä on teiltäkin lainailuja. Juho Iskenkilö on lainannut harsoja, kun on sen pikkusen kun löytää nukeilla käytössä olevia harsoja. Että ne on jotain vanhoja, mitä on sitten säästetty, niin niitäkin on lainailu. Että ei noi harsot jotenkin, ne ei vaan muistu vielä. Mutta on meijänkin unohtunut noita harsoja. Niin, meillähän niitä on kaappi täynnä. Nyt taitaa kuulua jo. Niin, että meillähän niitä harsoja on kaappi täynnä. Ei kuulu. Niin, hallo, kuuluuko? Joo. Niin, meillähän niitä on niitä harsoja kaappi täynnä. Niin, ettei haittaa vaikka unohtuu, kun teille tulee. Ei, niitä voi aina läntää. Niin, on mä unohtanut niitä siis ihan silleen aika usein. Joo, kyllä mun mielestä harso on yksi sellainen, joka tosi helposti jäi ainakin silloin. Just kun niitä vielä tarvittaisiin. Niitä tarvittaa kyllä. Niin, ja kyllähän niitä periaatteessa meilläkin voisi olla mukana, jos käyttää vaikka pesulla jossain. Niin. Voisi kuivata siihen. Totta. Taihan voisi olla myös joku tyhjä mukana, mutta harso menee ehkä pienempään tilaan. Niin. Ja tuosta muistavista puheen ollen, niin olihan meilläkin sellainen kerta, kun me veipimme siltä mun vanhemmille kyläilemään. Ja se oli itseasiassa just silloin, kun me laitettiin tupaa. Niin, mä muistan, kun sä laitat mulle kesti. Oltiin just tulossa tehdä silloin. Niin, niin mehän taettiin unohtaa se sieltä maito. Ja meillä oli mun mielestä siellä, mä olin pakannut siellä jopa useamman maidan mukaan. Sitten älle oli menossa tuttipullot. Tuttipulloja. Vesipullo. Sitten mä olin pakannut lusikoita ja pilttejä pöydälle, mutta ne ei ihan löytänyt sieltä kassiin. Ja mehän tajuttiin vasta siitä, kun me oltiin mun vanhemmilla, että niin, meillä ei ole tuttipulloa, meillä ei ole maitoja. Ruokaa nyt onneksi sillä oli, koska rekuussa meillä on aina yleisiä pilttejä, mutta oisin ottanut lisää pilttejä mukaan. Pitäisi olla jonnekin aikavälinnän varaan. Nyt hävis. Niin, että olisi siis pöydillä ja valmiina silleen ne tavarat, mutta ne ei ikinä päätyisi sieltä kassiin asti. Ja kun päädyttiin me vanhemmille, niin me tajuttiin, että meiltä puuttuu puolet niistä tavaroista. Ehkä ne tuttipullot ja maidot, ehkä ne olisi pääasia. Niin, että sitten olisi Sesilialla ollut ehkä enemmän valinnan varaa niihin piltteihin, jos ne kaikki pilteet olisi lähtenyt mukaan. Mutta meidän onneksemme, mun iskä oli vielä tulossa vasta mun vanhemmille takaisin kotiin, niin soitettiin sitten kaksi iskällä, että tuotko maitoa. Mut meni hetki, niin me tajuttiin, että se tuttipullo puuttuu ja pyydettiin sit tuttipulloakin. Mä muistan, kun me tultiin teille silloin ja ne oli oikein rätisti kasassa ne kaikki siinä keittiön pöyvillä tai tasoilla. Ne oli hienosti lähellä mukaan, mutta ei siis kuitenkaan lähtenyt. Ne ei ikinä sinne reppuun asti päätynyt. Mut mun iskähän sillä puhelimessa, kun me sanottiin, että meiltä puuttuu maito ja meiltä puuttuu tuttipullo. Iskä sitten vaan oli sillä tavalla, että päivittäisenä sytöä kuitenkin. Kuuluuko? Ai niin, nyt täällä vielä raikuukin. Kuuluuko sun ääni? Joo, tässä kuuluu. Joo, niin sitten... Onko varma? Joo. Joo, niin se iskä sitten vaan oli siihen, että päivittäisenä sytöä olisit kuitenkin muistittava. Joo, kyllä me muistettiin, mutta kaikki muut tavarat sit unohtiin. Että eihän teilläkään ole ihan nappimennyt toi kaiken muistaminen kyllä. Mut silloin täältä oli vähän kaikkea muutakin muistettavaa. Hävisikö sun ääni taas? Taas hävisi. Taasko se hävisi, vittu? Niin, että silloin meidän tupparipäivänä oli kyllä kaikkea muutakin muistettavaa. Voidaan ehkä vähän laittaa senkin pinnille. Kaikki ei ehkä ihan muistunut, mutta ehkä kaikki Cecilia-jutut olis voinut muistaa. Se ois ollut ihan kivaa varmaan. Mut onneksi sun iskä sitten osti uat tuttipullot sun muut. Ei tarvinnut uudelleen ajella ees sun tasoon sitten viemään niitä. Onneksi sun iskä sitten pystyi ostamaan ne uat tuttipullot ja majot. Onneksi iskä ei ollut vielä kotona, niin hän pystyi käymään kaupassa matkalla. Ei tarvinnut ees sun tasoon jäädä matassa. Äiti aivottais. Niin, se on ihan totta. Mitäs sitten? En ole halunnut kertoa, oliko sinulla jotain muita tämmöisiä? Ai niin, no sekin kyllä muistin periaatteessa liittyy tosiaan. Jos on ollut huukohoidossa ja ollaan oltu viihteellä, niin mulla on jotenkin jostain syystä aina vähän tahtonut unohtua toi tissien pumppaaminen. Ja sitten teillä kun oltiin, niin mä kerkisin sanoa kaikille ajoissa, että hei, joo no siis ihmeessä se ei hyppäkipää. Niin tosiaan joo, sitä kerkisin sanoa. Että mun pitää pumpata mun tissit ennen kuin lähetään baariin. Mutta kaikki kuitenkin nämä tissit oottivat siinä meidän eteisessä sillä välin kun olit pumppailemassa siellä meidän suomessa. Mutta ekalla kerralla ei ihan noin käynyt, että ihmiset olisivat ottaneet takit päällä, vaan meillä oli taksi jo pihassa oottamassa. Ja mä olin silleen, että hei, mä aina sanon kaikille, että hei te ette muistuttanutkaan mua siitä pumppaamisesta. Kun mä alkuillasta aina olen sanonut kaikille muistuttakaa mua sitten, että kun lähetään, niin mun pitää pumpata ennen kuin me lähetään mihinkään. No niin ihan sellainen, että meidän tupareissamme, niin eihän minä muistanut. Niin ei kukaan silloinkaan muistanut muistuttaa, enkä todellakaan itsekään muistanut sitä tilannetta kunnes oltiin lähdössä ja huomasi, että hetkonen, pitäisi varmaan pumpata näitä tissejä. Taksi oli tosiaan pihassa ja sitten kaikki oli silleen, että nyt meidän pitää lähteä. Mä aloitin pumpaamaan sitä tissiä ja sitten mulla oli silleen, että en mä kerkee pumpata näitä tissejä. Sitten mun kaveri oli silleen, että no pumpaat taksissa. Sitten mä olin silleen, että mä voin hiittaa, että voitko käydä kysymässä. Onneksi taksikuski oli siis mun tuttu, että ei ollut tuntematon kuski. Niin siis mun kaveri oli silleen, että pumpaat sitten taksissa loppuun. Ja taksikuski oli siis mun tuttu, että sikäli ei ole mitään, vaikka ei ihan tavainomainen tilanne ole pumpata tissejä taksissa. Mutta sitten se mun kaveri kävi vielä kysymässä, että haittaako jos Petra pumpaa taksissa loppuun. Ei se sitten haitannut. Ja mä paljon verran anteeksi pyytelin sille taksissa, että sori, että nyt ihan mun pumpaajan Juho on kaveri, kun hän tuli sille takaa penkille meidän kanssa. Ja hän sanoi, että mä en halua nähdä sun tissejä. Ja mä olin vaan, että sori, että mun on pakko pumpata nyt. Että mä en halua sille baarissa pumpata. Niin, toki olisin mä voinut vessossa pumpata. Mutta joo, voin sitten taksissa pumpaamaan tosiaan ne tisset. Mutta onneksi oli sitten tuttu taksikuski ja ei häntä haitannut. Niin, en tiedä, että olisikohan hän voinut siinä tilanteessa kyllä kieltää tykkäästä tappaa. Niin, niin, no niin. Ja sitten mä oon myös niillä kerroilla, kun ollaan oltu menossa sinne baariin, niin mä oon sitten sanonut niille arikka-henkilökunnalle, että hei! Mulla on semmonen tilanne, että jos on tarve, niin saanko mä tulla hakemaan mun rintapumpun tältä vaukosta. Ja ne on kyllä aina naureskelleet mulle ja sanoneet, että kyllä sä voit hakea, jos tarvii. Mutta vielä ei ole tarvinnut, onneksi, hakea sitten kesken ilolla sitä rintapumpua. Ja toi nyt kuulosti, että mä oon ihan hirveästi käynyt... No eipä se sitenkään kuulu. Eli se hävisi... Joo. Voin valita vaan mikin selkeästi. Mutta, mitä, pitäis vähän laittaa tänne niinku... Niin sillä lailla, että mä puhun sit tältä puolelta. Että ei tarvi aina kääntellä uudelta kokeilla. Kuuluuks se tälläänpäin? Haloo? Kuuluu. Niin mitä mä oon tein sanonut? Mitä me oltiin sanomassa? Mitä me oltiin sanomassa? Tai siis, missä me puhuttiin? Me puhuttiin siitä, että mä pyysin Arikastakin sitä pumppua. Niin, mä sanoin ainakin sitä, että tota... Että sä oot ainakin yleensä pumpannut ne just silleen, just ennen kuin ollaan lähetty. Niin sit sun ei ehkä tarvinnut siellä vaarista pumpata enää. Ja tää nyt kuulostaa siltä, että mä oisin käynyt erityisen paljon vaarista kaks kertaa. Niin kaht kertaa? Niin, ei oo sitten tarvinnut vaarissa lähteä pumpaille kesken illan, onneksi. Ja Juho tuolla taustalla sanoikin, että jos ois pumpannutkin vaarissa, niin ois voinut omaa maitosta, että on valkoinen. Onks mehän saanut vähän olennosta, kun on omaa maitosta? Ja vähän lisää prosentteja. Mutta niin, että on tullut pumpattua taksissa, mutta ei vaarissa. Onhan mä unohtanut enemmänkin asioita, niitä aina tulee tälleen yhtäkkiä mieleen. Mut siis olin mun ystäväni kanssa kaupungilla ja huukon ja mun ystävän lapsen kanssa. Sitten mun ystävä meni normikassalle ja mä menin itsepalvelukassalle. Vai olikohan mun ystäväkin itsepalvelukassalla? En mä muista. Mut sillä kesti paljon pidempään kuin mulla. Mä piippailin tällä lailla mun kaikki ne ostokset. Tällä lailla ihan niinku tämmönen. Ei tahdo kuvaata sitä videoa. Mä näytän täällä taas niinku konkreettisesti, että piippailin siis kaikki ne ostokset. Ja ehkä jopa S2-kortinkin näytin. Sitten mä menin vaan seisomaan siihen. Mä en tajunnut tässä vaiheessa yhtään mitään. No mun kaveri siellä, niin se oli normikassalla, siellä jonottija oli tulossa ja mä sinne jotain oottelin. Sitten mä katoin sinne itsepalvelukassalle, kun siinä on vartija. Se vartija katsoi sitä, että tässä on piipattu näitä ostoksia ja otettu bonukset, mutta että kukaan ei oo maksanut tätä. Sitten mä tajuin, että se on se kassa, missä mä oon ollut. Että ei hemmetti, että mä unohdin maksaa ne ostokset. Sitten mä vaan menin siihen ihan paniikassa, että hei minä unohdin maksaa nämä ostokset. Sitten se oli vaan, joo no semmosta sattuu. Mut onneksi muistin tuossa vaiheessa, eikä silleen, että me oltais menty sinne sokkarin puolelle, kun siinä on niinku S-sokos vierekkäin täällä Joensuussa. Että me oltais menty sinne sokkarin puolelle ja se ois lähtenyt jahtamaan vartija, että hei mä otin noihin juoksuostokset. Että onneksi ite muistin ja se vaan nauraskeli se vartija, mutta olis vähän noloa, koska siellä oli aika paljon asiakkaita. Mä oon vaan, hei minä unohdin maksaa noi. Mutta se vasta sattuu. En keränyt kaupasta anteeksi ulos. Että joo mun muistin ei tosiaan oo siis luottamista. Mitäs muuta meillä oli? Jotain meitä oli vielä. Mutta nyt ei tule enempää mieleen näitä kämmellyksiä. Ainakaan vielä, oottakaa vaan, kohta kuitenkin tulee jotain vielä. Niin, mut onniite kyllä et kerännyt sattua ja tapahtua. On, mut sit kun tällä yrittää muistella, niin sit ehkä muistat kaikkeen. Niin, niitä tulee aina yhtäkkiä mieleen. Niitä tulee aina yhtäkkiä mieleen. Mutta, tosiaan. No sit yleensä ehkä tämmösiä, mitä mä oon tajunnut tälleen äitinä ollessa. Niin on esimerkiksi toi, että kun ajattelin silloin raskaana ollessa, et eihän se oo ku vaan viedä lapsi hoitoon tai jotakin. Tästähän me puhuttiin jo jossain jaksoni yleensä nopeesti. Mutta, ei se oo niin helppo ohje. Mähän kerännyt itkin silloin, kun meidät ja Cecilia aikoja kertoo jonnekin hoitoon. Ja sit ne ekaat kerrat oli just, että me käytiin jossain jääkiekkopelissä olemassa parissa tipoissa. Mutta en mä miettinyt sillä mitään muuta, kun Cecilia ei myös keskittynyt siihen jääkiekkaan. Niin. Ai kun mulla on söpö mallo. Niin, siis toi on oikeesti yllättävän vaikeeta. Ja kun Hugo on ollut hoidossa periaatteessa vaan kotona. Niin nyt kun meillä on toi muutto tulossa. Niin vähänkö mua jännittää. Mä tiedän, että Juhon äiti pärjää ja ei ole mitään hätää ja Hugo pärjää. Mutta mua jännittää ihan sairaasti se, että Hugo menee yökylään ja on jossain muualla yötä kuin kotona. Mut hyvin se pärjää, tai ainakin uskon, koska Hugo ei tajakkaasti ees vierastella. Ei. Ja sit jos se siellä vierastais, niin en mä tiiä, että uskon tosiaan, tai pystyisinkö mä jättämäänkään. Koska sit jos on se tosi paha vierastus, niin ei se oikeesti tekisi lapsellekaan hyvää. Että sit se pitäis jotenkin vaan olla kotona. Niin. Mut se on helpompi meillekin se muutto tehdä sitten. Sillänsä, että saadaan kaikki ladattua autoa edellisenä iltana ja sitten aamulla vietyä sinne kämpille. Joo, sillänsä on paljon helpompi. Niin. Mua jännittää ihan hirveästi, mut mä tiedän, että Juhon äiti pärjää ja Hugo pärjää. Ja Hugo on varmasti paljon reippompi kuin minä. Mutta niin, mitä me ollaan aikaisemminkin puhuttu, että just silloinkin kun Hugokin on ollut kotonakin hoidossa, niin puhelintahan minä kanssa on vähän väliä, että miten menee, ja bombitaan mun äitiä, että miten siellä menee. Mutta joo, että jos joku laittaa jotain videoita tai kuvia, niin sit yli itkee, kun näkee niitä. Kyllä, että yli pystyy kattoo. Sepä se, että se on jotenkin tosi vaikeeta. Niin on, ja sit ei ikinä ole oikeesti lomalla lomalla, tai silleen vapaalla. Aina miettii, että jos se on kahdella vaikka hoidossa, niin sit jotenkin ei mieti sitä ehkä niin paljon. Ja sit jos on just silleen parin tuolta, että käyt vaikka syömässä jossain, niin ei sit ehkä silloin. Mut sit jos on tolleen pidempi hoito, niin sit miettii enemmän. Mut sit just sekin, että meilläkin on noit hankaluuksia silleen, ehkä se silleen hoitoon jättämisessä, koska se itkee tosi helposti. Ja varsinkin, jos se näkee, että minä lähdin pois. Niin, nykyisin ehkä se sillä on enemmän vihtynyt vaan mun vanhemmilla silleen, kun ollaan hoidossa. Et muuhalla sit enemmän vierastaa. Et kyllä se Siljan kummi hoiti sitä joku aika sitten, kun mä olin ite harkassa ja kassa oli töissä. Ja silloin eka päivä meni tosi hyvin, mut sit se toinen oli jo sit silleen, että hän itki. Niin, et kun ei ollut kumpikaan tehty. Niin varmaan siihen tuli myös ikävä kassa ja sitten just sitä, että mä lähin tosi aikaiseen taas pois. Niinpä. Mitähän mun piti sanoa. Niin, et kyllä munkin on ollut silleen huomattavasti helpompi. Et vaikka eilen kävin lounalla justiinsa silleen se, että Huuko oli Juhon kanssa, niin ei niinku ollut semmosta huolenhäivää siitä. Mut sit jos vaikka on, vaikka mun äiti, vaikka me pihdettiin sen varjaa ihan samalla tavalla. Mut sit varmaan jo sekin, että kun Huuko kuitenkin, kyllähän sen tunnistaa meidät. Ja se, että se on toinen vanhempi on tosiaan se eri juttu. Niin. Eikä se ole siitä kiinni, että mä luulisin, että ne ei pärjää Huukon kanssa, vaan se on just siitä, että mä en itse pärjää. Joo ja sitten ainakin, no meillä on ollut just sillä, että sille itkee tosi helposti, niin sit se tuntuu tosi pahalta jättää se, jos se itkee tai jotenkin. Eikä se kehtaa jättää sitä silleen itkuisena. Niin, se pääsee. Ihan totta, että se olisi paljon helpompi jättää just silleen, että toinen jäisi tyytyväisimielisinä. Niin, että mä en tiiä oikeesti, mä varmaan kyttän sen koko illan puhelinta, että miten Huukolla menee siellä mummolassa, mutta... Mä jotenkin uskon sit siihen, että sit kun lapset on isompia, että ne alkaa ehkä itsekin vaatia sitä, että hei, olisi kiva mennä mummolaan tai isovanhemmille yöksi, niin mä veikkaan, että sit se on helpompi jättää, koska nythän se on enemmän tollaista vierastosta ja tollasta, niin kuin voi olla. Ja kyllä mä uskon, että muuten silleen pärjää. Tuo ei ole jotain pientä itkusuutta, niin ehkä sitten, kun se on isompi, niin sit se voi mennä oikeesti paljon paremmin ja voi jättää silleen paremmilla mielin. Niinpä, se pääsee. Ja kun on kasvanut tai kasvaa ja just ei, no kun Huuko, kun me imeetän Huukoa, niin kaikki niinku tommonen huolettaa mua. Vaikka kyllä itse asiassa, just en tiedä, kuinka mä olin itseasiassa kuuntelemaan kaikkia jaksoja, mutta puhuttiin siinä imetysjaksossa siitä, että Huuko hylkii tuttipulloa. Sitten tässä yks siltä just laitoin Jennillekin videoon, kun kokeilin tuttipulla. Ei hylkinyt ihan tyytyväisenä, joo toi ukkeli sen kaiken sieltä tuttipullasta ja mä olin vaikka, että mitä täällä tapahtuu? Että en tiedä, tarviiko hänellä saada tarpeeksi kovaa janoa kautta nälkä, että hän siihen suostui, että se ei mene pelleilyksi vai niinku mikä homma siinä on. Siinä voi olla se, että se vaatii sen nälän ja sitten kun teilläkin on juotu näistä pillipulloista ja kaikista tämmöisistä, niin jos se vähän tuttelisi siihen tuttipulloonkin. Niin, se pääsee. Että ehkä pikkuhiljaa, pikkuhiljaa meillekin sitten voi enemmän siirtyä tuohon tuttipulloonkin. Joo. Niin, että siis piti sanoa, että kyllä tuttipullosta nyt jonkun verran ainakin juo. Mitähän? Mut varmaan myös oivalluksia on se, että aikataulu ei ihan niinku ole samanlainen kuin aikaisemmin. Joo ei oo ja just silleen, jos pitäisi lähteä jonnekin, niin pitää varata enemmän aikaa siihen lähtemiseen ja ihan mitä vaan voi tapahtua siinä niinku. Joo, mä oon huomannut ton kanssa, että esimerkiksi just kun oltiin menossa sinne valvokerhoon, niin mä olin silleen, ja mä jo sanoin muistaville, että mä en kerkeä siihen aikaan, kun mulla on sovittu siihen pussipysäkille tulla, että kun sovittut, nähdään siinä. Että mä myöhästyn, mut sitten kukalta piti vielä ylläri ylläri vaihtaa vaippa, kun me oltiin jo niinku puettu ulkavaatteita ja mä oon silleen, että ei hitto, että nyt se vaippa pitää vaihtaa. Että tuli houssun vähän enemmänkin, tai että tuli kakkahousun, niin huomasin, että oltiin puettu ulkavaatteita ja nyt tuli kakkahousun. Että se on pakko vaihtaa, aina kun me lähetään, niin niinku varisut näin ulkavaatteet ja vaihdat vaippa ja taas samaa rumpaa. Niin kaikki ei mene ihan niin kuin on suunnitellut. Joo ei mene. Ja just silleen, kun kaverit on vaikka pyytänyt silleen, että ne on ollu vaikka keskustessa aiemmissa, että tulkaa syömään jonnekin tai jotakin, niin ne saa kyllä oottaa hetken, koska siinä menee siinä lähtemisessä. Niin sepä se. Ja ihan näin tuli meille muuten mieleen, että... Niin. Tai ollaan oivallettu se, että kaikki mokaa ja noita mokia voi sattua vähän enemmänkin. Niin voi. Ja meille tuli tässä mieleen muuten se... Haloo, hei. Niin tuli mieleen siis se, että voitais tehdä tästä semmonen pienen muotoinen sarjakin, että pääsisitte osallistumaan tähän sarjaan myös te. Ja voitais laittaa silleen anonyymikysely, johon te voitais sitten laitella niitä teidän mokia ja me voitais sitten jakaa niitä teille tänne podcastin puolelle. Niin, että sitten voi kaikki samaistua siihen tai saa sitä vertaistukea siitä, ettei olla ainoita ketkä mukaan. Niinpä. Ja voitte osallistua sitten anonyymisesti siihen, mutta siitä sitten enemmän siellä Instagramin puolella. Että jos kiinnostaa osallistua siihen, niin ottakaa Instagramin seurantaan. Ai niin, mammat.kaavilla. Voin myös sanoa. Ja ikä on siis mammat.kaavilla. Joo. Mutta nyt tähän hätään ei tule mieleen kyllä silleen erityisesti muita mokia, mutta niitä tässä ihan sata varmasti on. Niitä varmaan on, mutta just puhuttiin siitä, että ehkä tästä, vaikka meidän vauvat onkin nukkunut hyvin näin elämänsä, mitä ne on tässä Masun ulkopuolella viettänyt, niin siltikin ollaan ihan kulehtu jotakin sumussa, ettei ihan kaikkea muista. Niin, että sen muistin voi sitten palauttaa sinne DM-än kiitti kiitti, joka oot sen varastona. Niin, että tota... Voisin sähköpostitakin laittaa. Jos ei DM haluu tulla palauttamaan mun muistia. On tää se, mut se pitää varmaan poistaa jotakin tuolta. Mihin pitää mä poistaa tästä koneesta sitten? Mä en muista oikeesti, mitä mä piti sanoa. Mutta ois kiva, jos osallistutte sitten tähän meidän mokasarjaan, jos on jotain mokia, mitä haluutte meille jakaa ja muillekin. Mutta kiva, kun olit taas meidän kanssa kahvilla. Ja kahvitellaan ensi viikon perjantaina kello kaksitoista. Moikka! Moi moi!