Jakso 14 r

The transcript is a discussion about the 14th episode of a book series. The main topics discussed include the lack of action in the book, the development of a character named Nesta, the theme of friendship, and the surprising behavior of another character named Rysant. The conversation also touches on the importance of having a biological child in certain relationships and the challenges faced by Nesta. The hosts also mention a house that plays a significant role in the story. Moja-Liina, jakso numero 14 onko? No niin, mahtavaa. Mennään siis viidennen kirjan toiseen osuuteen. Ja tässähän kirjassa me unostettiin vähän tai vähän myöhässä kysyttiin kysymyksiä tähän, mutta mä haluan lukea tähän yhden kommentin, koska se mun mielestä sopii erittäin hyvin etenkin tähän kirjan keskivaiheelle. Eli tällainen kommentti. Tässä kirjassahan ei sinänsä tapahtunut juuri mitään, mutta silti veti kun magneetti ja imasi mukaansa. Mä teen tähän keskiosaan varsinkin ihan sairaan hyvin. Niin. Mitä tapahtuu? Niin on ja ne eivät ole niin selkeitä kuin esimerkiksi siinä kakkoskirjassa ja varsinkin kolmoskirjassa, niin ne on ihan sellaisia tyyliin että taistelu, toi hakee ton tuolta, toi kutoo ja kohtaa. Ne on ihan selkeästi sellaisia kohtauksia, mitä on. Ja sitten tässä enemmän vaan sellaista olelua, treenaamista, portaajata. No sitten toinen, mistä varmaan jutellaan varsinkin tässä jaksossa loppupuolella, niin toinen viesti tai kysymys, mikä tuli, niin on se, että mitä fiiliksiä heräs sitten kun tästä Nestan hahmosta kuoriutuu uusia puolia ja syvyyksiä ja muuttuuko meidän suhtautuminen tähän hahmoon. Ja sitten on yksi kysymys tuosta, mihin mennään myöhemmin siitä jutusta. Mutta tässä kohtaa muistutus kaikille, että älkää kuunnelko tätä jaksoa, jos ette ole lukenut koko kirjan. Mutta viime jaksossa lupailtiin, luvattiin, että sukelletaan tähän laskaustrooppiasiaan kevyesti. Me sovittiin, että kummallakin on kolme pointtia. Mä voin kyllä sanoa, että mulla on kyllä neljä. Mulla on viisi. Mutta me sovittiin, että Kalle, mutta mä luulen, että sulla on niitä samoin. Niin kolme pointtia, jotta me ei puhuta tästä mitään tuntia. Ja aga, me laitetaan kello käyntiin. Nyt kaikki on vielä 15 minuuttia. Miten? Mut ei muuta kuin hypätkää kelkkaa vaan. Ja tästähän aiheesta on tosi paljon puhuttu nyt ehkä joskus kolme viikkoa sitten, varsinkin kirjagramissa ja lukemisessa. Tai ei pelkästään tästä, vähän myös muista, mutta myös tästä. Joo, kyllä. Kyllä. Joo. Oltiin puhuttu just ennen. Kyllä. Kyllä. Kyllä. Joo, niin oli. Ajatteleeko mä vaan näin? Vaikka mä saattaisin ajatella. Ja sitten kun mä sanon se sulle, niin sitten on sellainen, että me ajatellaankin näin. Mutta sitten me ajatellaan, että nämä on varmaan ainoat, jotka käyttävät. Tämä on vähän arka-aihe ja tosielämässä arka-aihe, mutta ehkä se myös jotenkin musta tuo vielä sitä ongelmallisuutta, että miksi tämän pitää olla tämmöinen juttu. Sehän on tärkein pointti. Paitsi viime jaksossa sä sanoit, että sä olit sellainen, että ihanaa, kun se Feira oli raskaana. Mutta siitä tulee vähän semmoinen, mä sanoin, että siitä tulee, ei siitä tule kirjassa, okei, siitä voi myös tulla semmoinen, että ei, että oikeasti, että ei, että ihan turha. Mutta siitä voi myös tulla semmoinen, että voi, onpa kiva. Siitä voi tulla musta kummatkin fiilikset, mutta se ei poista sitä jotenkin sitä vähän niin kuin ongelmallisuutta siinä koko troopissa. Heidän puolestaan. Joo, anna sinua, että sanoit sen ekan pointin, jos se oli sieltä jo kuplivassa pinnan alla. Kiitos. Ne on tämän troopin pahin ilmentymä. En ole minun samaa mieltä. Mä luulen, että me ollaan kaikissa samaa mieltä. Tämä ei ole mitään väittelyä. Paitsi että se on sen hahmon sellainen päätös, niin se on myös sille pariskunnalle sellainen rakkaustarinan täyttymys. Sitten rakkaustarina ei jotenkin ikinä ole. Siitä puuttuu aina joku osa ennen kuin ne saa sen lapsen siinä toisessa osassa tai kolmannessa osassa. Sehän on aina jossain osassa. Aina. Siihen asiaan. Sitten siinä täyttymyksessä on myös se puoli, että rakkaustarina ei ole ikinä jotenkin täysi ennen kuin tulee se lapsi. Sitten on myös se, että jos on vaikka mies-miespari tai nais-naispari, niin tulee vähän sellainen, että ilman biologista lasta se ei ole oikea suhde tässä. Se ei voi ikinä tulla täyttymykseen tässä mielessä niissäkin kirjoissa. Ja koska näissä kirjoissa myös, niin se on aina biologinen lapsi, vaikka biologisen lapsen saaminen olisi täysin mahdotonta. Niin on! Varsinkin fantasikirjallisuudessa. Ei muussa kirjallisuudessa se ole yleensä sen hankalampaa tai mahdottomampaa kuin ihan normaalistikin. Mutta siis varsinkin fantasikirjallisuudessa, niin aina täysin ihan ihme, täysin oikein hoeta, että ei varmaan tule tapahtumaan. Ja tässä se on jo 21! Vanha ja viisas! Ja sitten... En voi sanoa vasta tuosta. Kun sä sanoit jonkun asian, mikä toiminut mieleeni ajatuksiaan, mutta en muista enää. Oliko sulla vielä joku pointti? Minulla oli joku, mutta en enää muista mikä se oli. Pitäisikin ottaa ylös heti kun tulee mieleen. Tuossa oli tommosti ominkään, mä leikkaan tuota ennen pois. Me voidaan palata sitten, jos tulee joku mieleen. Joo, olen kaikesta hyvin sama mieltä. Tässähän on sellainen taustatarina, että kirjailija tuli mun mielestä itse raskaaksi, kun se kirjoitti tästä edellistä kirjaa. Jolloin se on varmaan aika luonnollista kirjoittaa siitä, kun itselle tapahtuu jotain niin isoa ja kivaa. Sitten se varmaan tulee ehkä myös sellainen olo, että tällä hahmolla se ei jotenkin pääse. Että sä haluat siihen tuoda vielä sen yhden syvyyden tietyllä tavalla, minkä sä itse nyt koet. Koska se on sellainen asia, mitä sä et ole kokenut koskaan ennen. Mutta silti se on vähän ärsyttävää. Niin, ja sitten tuleehan siitä vähän semmoinenkin, että kun sä oot äiti, niin sä et saisenaan olla sellainen vaikka itsepäinen tai vähän lapsellinen. Sitten sun pitää olla vanha viisas. Niin. Niin, kyllä. Semmoisia on. Hei, arvoi paljon kauan meil meni. No meil meni 11 minuuttia, mutta tuli vähän pieni pohdintatauko. Hyvä. No sitten toinen teema, mikä tässä kirjassa on vahvana tämän troopin lisäksi, niin on tämä ystävyysteema. Ja ystävyys ylipäätään. Se oli musta ihan kiva, koska sehän on ekaa kertaa tässä kirjasarjassa. Aikaisemminhan tässä on ollut se vähän niin kuin semmoinen löydetty perhe. Niin kuin, ikäkuin Feere tuli sinne yön valtakuntaan, niin se. Mutta eihän tässä ollut semmoista varsinaista ystävyyttä. Sillä Feerelle ja Morille on ollut vähän, mutta mun mielestä tässä kirjassa on ihan erilaista. Ja tiedätkö mitä mulle tuli mieleen siitä? Tai miksi se oli musta semmoinen hauska, realistinen. Että kun sinnekin käytäisiin tämä koko kirjan kertova siitä, että se pääsee yli niistä traumaista. Ja siitä. Niin sitten, tota. En mä arvostaa kun menee ajatukset tälleen, mä leikkaan ne pois. Mutta mun tuli mieleen, että mun pitää lukea sinulle yksi kuote. Ja mun pitää hakea se kirjo. Mä oon käynyt vihaa mun päätä. Niin, mutta siinä. Niin, tuli semmoinen mieleen, mikä myös tosielämässä voisi tapahtua. Että kun te kertoo tämmöisestä nestan, että koko ajan pääsee yli tästä traumasta. Ja käy vaikeita asioita läpi. Niin joskus oikeessa elämässä voi olla helpompi puhua sellaisista asioista. Vähän niin kuin ei nyt siis semmoiselle, ketä ei tunne sua ollenkaan. Mutta semmoiselle uudemmalle tuttavuudelle. Niinku että jostain on helpompi puhua silleen tosi tosi vanhoillistaville. Ja sitten jostain asioista voi olla helpompi puhua jollekin, ketä ei tavallaan, ketä ei tiedä sitä niin kuin kokoa taustaa. Niin. Niin. Niin sitten mua tuli tästä se mieleen, että nestan oli helppo olla niille kiltti. Jotenkin kiltti ja semmoinen. Koska se ei tavallaan, kun se ajattelee, että se on kaikille muille jo vähän niin kuin mokannut. Tai menettänyt omat kasvonsa. Niin sitten niille muille se ei vielä ole, tai niille uusille se ei niin kuin ole. Niin se oli musta niin kuin kiva. Tai mä tykkäsin tästä ystävyyshommasta tässä. Niin. Joo ja ehkä tulee sellainen, että se ei ole ennäs läpeensä paha. Mutta siihen liittyen mulla on hyvä lause tässä lopussa, minkä mä luen sinulle sitten, kun me mennään tuohon retken kantaukseen myöhemmin. No mutta sitten tässä alussa, tai tässä tämän kohdan alussa on just sitä, että se tutustuu niihin pyynin ja emerin kokoajan enemmän. Ja sitten ne viimeksihan me lopetettiin siihen, kun se pyyn tuli sinne taistelemaan. Ja nyt se Nesta saa sitten myös sen emerin houkuteltu sinne taistelemaan, kun se vie sinne sellaisia mausteita. Ja siinä kuvataan, että se Kassian on tosi yllättynyt, että se Nesta vie sinne mausteita. Tai että se on jotenkin tutustunut johonkin ihmiseen niin hyvin, että se tietää mitä se ei halua tai tarvitse. Ja sitten se Kassian on yllättynyt siitä. Joo, se oli tosi outo. Niin. Niin, ja sitä Nestan ja Rysantin suhde on tosi hankala mun mielestä tässä läpi tämän kirjan. Siitähän paljon puhutaan, että se Rysanto tässä ihan hirveä, mutta sitten kaikki on toivonut esiin silleen, että niin, mutta tämä on vähän niin kuin sen Nestan myös näkökulmasta kirjoitettu. Että se on tässä myös erilainen tai sellainen, että totta kai se näyttäytyy eri tavalla kuin sen Feeren näkökulmasta. Mutta sitten tässä on sellainen kohtaus, kun se Nesta näkee jotakin painajaa, kun se Nesta suostuu nyt yrittää sitä, mä en tiedä mikä se sanoo nyt suomeksi, koska se on vaan tuolla enkuksi, mutta niillä luvilla ja kivillä sitä etsimistä. Niin. Joo. Joo. Se kannustaa sitä Nestaa. Niin. Ja se talo on mielenkiintoinen. Mihin liittyvää? Ai sekin. Niin joo. Joo, niin se Nesta näkee sellaista painajaa, että se kasjan herää ja se ei herää mihinkään. Niin kuin se ei kuule mitään huutoa tai mitään. Se vaan säpsähtää hereillä, menee käytävään ja sitten se näkee Asrielin, että Asriel on myös tullut sinne käytävään. Eli sekin on herännyt tosi jotenkin yllättäen. Ja sitten ne kuulee, kun Nesta kirkkuu. Ja siinäkin se talo mun mielestä avaa sille kasjan yli oveen ja vähän niin kuin näyttää sille, että menet tonne. Ja sitten se juoksee sinne ja se Nesta näkee sieltä painajasta ja sitten aika nopeasti Rysanto on myös siellä paikalla hetken päästä. Ja sitten se jotenkin se kasjan saa sen pois sieltä. Tai jotenkin se saa sen pois sieltä. Rysant menee sen päähän ja siinä kuvataan se Nesta näkökulmasta, kun se kuulee sen kasjan äänen ja sitten se kuulee Rysantin äänen hellempänä kuin koskaan aiemmin. Niin se oli musta hauska. Joo ja se on ehkä se toisessa kohdassa, tai tässä oli kaksi tämmöistä kohtaa. Ensinnäkin sitä painajasta ja sitten ne yritti sille, että kaikki oli paikalla. Joo. Mitä siinä tapahtui? Joo. Ei niin. Niin mä ymmärsin silleen, että se kasjan tietää, että se näkee sitten Nestasta, että kuinka paha se tilanne on, mutta ei se kasjan mitään muuta tiedä. Niin kuin eihän se tiedä mitään. Niin. Ai niin nyt se sanoo sen, vai? Mutta sitten tulee myös se, että... Niin. Nyt se tuli niin kuin... Mutta sittenhän tulee vielä se toinen kohtaus, kun ne taas yrittää sitä, kun ne yrittää siis nyt etsiä sitä kuoremalarjeluksia. Ja sitten nyt ne tekee sen taas sen saman jutun, ja sitten se Nesta menee johonkin taas silleen vähän niin kuin liian syvälle sinne. Ja taas kaikki on silleen, että irrota siitä päästä irti. Ja sittenhän se kasjan hakee sen sieltä. Se oli voisi olla ihan kiva kohtaus. Ja se kasjan saa sen sieltä pois. Ai niin joo, koska se Nestahan lupasi sille ennen sitä. Mutta tästä tuli mieleen, kun se kasjan sanoi sen kaikkien kuulen. Että se on vähän silleen jännittävä, kun se sanoo sen kaikkien kuulen. Kaikki tietää, mitä se tarkoitat. Mutta sitten toisaalta tässä kirjassa useimpaan otteeseen on sellaisia asioita, että muistaisiin ihan hirveätä, kun se soi tuonne. Eikä kun pystyisi haistaa sen kenen kanssa tullut. Se pystyisi sanoa silleen, että te teette sen. Ja sitten saisi vain haistaa. Kun se kasjan sanoi monta kertaa, että Nestan hajua oli hänessä. Niin. Niin. Ja se sanoi, että reeking of sex. Niin se ei ole tällaista ahdasmielistä. Miten pitäisi eläin siellä pärjää? Mutta joo. Ne kuitenkin löytää sen nyt sen yhden. Mä en muista, tietääkö ne heti, että minkä ne löytää. Mutta kai nehän kyllä löytää. Joo. Joo. Sitten ne lähtee. Joo. Sitten ne lähtee. Mitä? Joo. Joo. Joo. Joo. Mä kyllä näen sitä ihan suona. Siis semmoisena suona, kun meidän suot on vaikka. Koska mä näen sen semmoisena, että siellä on tosi korkeita puita. Kuitenkin. Koska esimerkiksi se Nesta laskee sen Nestan. Sitten kun se lähtee, että siellä on tosi korkeita puita. Mitkä on semmoisia vähän akaasia puun näkösiä. Eli aika kapeita ne näin. Ja sitten ne on tämmöisiä. Joo. No ei ole semmoisia tietysti vihreinä, vaan semmoisia kauhulle akaasia puita. Niin vähän semmoisena. Ja sitten se maa on sellaista niin kuin tosi vihreätsammalta. Semmoista vähän niin kuin myrkyn vihreätsammalta. Osittain. Ja sitten vähän semmoista harmaata. Ja sitten siitä lähtee niin kuin semmoinen ihan mustajärvi. Ja sitten siellä niin kuin puiden ylhäällä on niin sumusta. Että sä et niin kuin näe sieltä alhaalta taivaaseen. Että se on niin kuin tosi pelottava. Se ei ole vihreä, vaan se on tosi pelottava. Mun päässä. Keskellä. Joo. Nyt ei koske ne lait. Niin se jotenkin voi viedä. Ehkä siinä kakkoskirjassa puhuttiin jotain sellaista. Ahaa. Se tihonsäki. Mutta hei yksi tämmöinen ihan väliin pomppaus tässä taas. Niin kun se, ne käy välillä tapaamaan sitä eristä. Kevään valtakunnassa, tämän kirjan aikana. Niin käykö ne siellä kevään valtakunnassa sen takia, koska se ei ole epäilyttävää. Niin että se ei ole epäilyttävää. Niin mutta miksi ne tapaa siellä keskellä? Ne ei varmaan tapaa siis yövaltakunnassa sen takia, koska se eri se ei voi vaan mennä sinne. Ja sitten ei syksyn valtakunnassa. Mutta sitten miksi ne tapaa täällä keskellä? Onko täällä keskellä niin vaarallista? Niin okei. Okei. Niin kukaan ei nää niitä. Aivan aivan totta. Joo. No joo, mutta sua kohtaus oli hyvä. Hmm. Hmm. Joku saa viemään sitä ensin takaisin. Hmm. Niin. Ja sitten ne saavat siellä puoli tuntia tai alle puoli tuntia. Niin ja siinä puoli tuntia voi olla aika pitkä aika. Mutta toisaalta. Toisaalta. Tässä nähtävässä on ehkä vähän sama kuin siinä Feirasin nykykirjassa, koska kaikki on sanoneet, että siellä on ihan sairaan vaarallista. Niin. Niin. Joo. Hmm. Joo. Joo ja sitten sinne sitä niin kuin lamaantuu. Ja sitten se vetää sen sinne vedellä. Se kelpiään. Niin. Niin kun se on niin panikissa. Minun mielestä tämä kelpiä on ihan kuin näkki meidän taruista. Kuitenkin kuklata näkkiä niin tuli näkkileipä. Joo, vetehinen. Aa. Hmm. Hmm. Joo vaan hän haluaisi tehdä siitä sen morsiamen. Ja sitten syödä. Hmm. Niin. Niin kyllä. Hmm. Joo ja se sen, mitä se kidutti sitä nestaa niin se oli minusta ihan hirveä. Että kun se antoi sille happeen. Jotta se niin kuin olikaan. Joo se oli ihan hirveä. Että kun se myöhemmin sen nestan kuva. Eikun kanssa sen kuvaa, että miltä sen nestan naama näytti. Ne oli vaan. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Ohoho. Okei. Olikohan se sen erikseen alkuperäinen suunnitelmakin? Niin, mutta se, että jos se nestaa, jos ei saakaan sitä nestaa, niin sitten ei joutu antaa jotain muuta. Joo, joo, silleen. Kasuu. Meidän kasuu ei ihan. Se sopii. No, mä voin kertoa sulle, miten se kertoo. Nehän tekee silleen, että ne äänestää. Ja Feiren ääni on sitten ratkaiseva, että kerrotaanko nestalle vai ei. Ja sitten, no sitten Ferpa täyttää, että kerrotaan. Ja sitten Kassian sanoo, että hän kertoo, kun aika on sopiva. No Kassian mielestä aika on sopiva, kun hän siellä treenee silleen, että jos sulla olisi miekka, niin miten sä nimeisit sen? Ja sitten se nestaa silleen, no mä muistankaan, miten se nimee, mutta se on silleen, että en mä tiedä. Että en mä tiedä, tyyliin vähän silleen, että en mä tiedä ehkä. Ja sitten ne on silleen, että toi on hölmö nime, näin. Ja sitten Kassian on vähän silleen, mutta Nesta, minkä sä antaisit? Ja sitten se on silleen, minkä sä, Nesta, minkä sä? Sano nyt, sano, että kysyisit tiiäks ihan liian monta kertaa. Ja sitten se nestaa silleen, miksi sä kyselet tollasta. Ja sitten se Kassian kertoo silleen. Ja sitten se on silleen, että sitten kun se yrittää vähän niin kuin peitellä sen omia jälkiä koko ajan, niin sitten se on silleen, että se sanoo, että me äänestettiin, että kerrotaanko me. Mutta mä äänestin sun puolesta. Sitten se nestaa silleen, että ketkä äänestivät? Niinkuin, että äänestit teidät. Ja sitten sehän vuotaa niinku siitä, että siitä Nestasta tuntuu tosi vahvasti, koska se näkee mielessään, kun kaikki sen huonot puolet on viikattu siihen pöydälle ja käyty läpi. Ja sillähän se menikin. Ja siitähän siitä tuntuu tosi vahvasti, koska Amren on ollut siinä äänestämässä vastaan. Se kysyy Kassian, että ketkä äänestivät mun vastaan. Ja Rysand ja Amren. Ja sitten se on silleen, no Rysand tottakai kuuluu hahmoon. Ja sitten Amren, niin sitten se on siitä tosi vihainen. Ja sitten se kävelee 10 000 askelta alas. Ei. Ei täysin, koska me saadaan vain tietää se, että siinä riidas oli silleen, että se Nesta suuttui Amrenille siitä, että Amren oli valinnut sen feiren ennemmin kuin Nestan. Mutta sitten mun mielestä Amren sanoi hyvin, että mä en missään kohtaa ottanut kenenkään puolta, vaan se itse käänsi sen tavallaan, että kun mä olin sun puolella, niin sitten se käänsi sen vähän niin kuin vaihtoehdokselle, että joko me ollaan kaikkia muita vastaan, tai sitten mä olen sua vastaan. Eikä siitä, että mitkä ovat olleet ne tiukimmat sanat. Lellytty. Lellytty kakara, se yleensä sanoo. En. En. En. Ja että kaikki tietää. Ja Ryzhanski tietää. En. Se kassian on sen Ryzhantin huoneessa, kun se näkee, että se feire ottaa sen pään sisällä, on yhteydessä Ryzhantiin, ja se näkee sen ilmeensä silleen, että pyp. Pyp. Ne lähtevät sinne retkelle, mutta sitten se feire aika nopeasti ottaa siihen kassiini yhteyttä, että Ryzhantin ylireagoi, mutta sitten se kassiainu ei ole vielä tullut takaisin. Joo, no mulla on siihen kohta kunninkäysen keskustelu, mutta mun mielestä tässä oli ihana se, että mä ymmärsin, että se kassiainu on itse tehnyt tälleen silloin, kun se on ollut niin syyllisyyden tunnoissa, ja sitten se on vaan kävellyt niin pitkään, että se murtuu. Ja sitten se nyt vähän pakottaa sinne sitä samaa. Ja mun mielestä mä tänään tosi, tosi paljon herkistyin, kun mä luin tätä kohtausta, kun se sinne sitä avautui. Musta se oli upea. Niin, ja tässä ehkä tulee semmoista, että se kokee niin paljon syyllisyyttä niistä kaikista, tai silleen, että se kokee myös siitä. Koska sitähän ei ole hirveästi tullut esiin, että se koki syyllisyyttä siitä, että se antoi sen feiren pienenä lähteä sinne metsälle. Mutta tässähän tuli nyt myös syy sille, että se oli vaan ollut niin vihainen sinne iskelle, että se oli päättänyt, että se ei tee mitään, että se pakottaa sen isken tekemään jotain. Mutta sitten iske ei vaan tehnyt mitään ikinä. Kyllä. Joo, mä en ymmärtänyt ehkä ihan tuolla. Mä ymmärsin vain silleen, että se kokee syyllisyyttä siitä, että se ei pysty nauttamaan. Ja sitten kanssa sanoin silleen, että ei meistä kukaan voinut tehdä mitään. Että se oli ihan tekemätön paikka. Mutta. Niin. Niin, kyllä. Mutta tässä yhdessä kohtaa tässä kirjassa tuli sellainen, mikä vähän liittyy tähän samaan asiaan. Että se Nesta sanoo, kun se puhuu jostain näistä sen perheistä, niin se sanoo mun mielestä itseksään miettii, tai sitten se sanoo tässä Kassenille, että niiden äiti halveksi sitä isää. Joo. Ja sitten se musta heti asettaa nämä kaikki ihan eri valoon nämä asiat jotenkin. Mutta nyt mä luen sulle sen mun lempikuoten tästä pikkujenkin. Noin. Kiva. Piti vähän saada tuota patiaa. Okei. Eli totta kai se, että mä hantin tästä kukaankin. Jostain se kun mä ajattelin, että mä johonkin, mut mä olin se, että en mä tätä mihinkään kirjoittanut ylös. Okei. Ota. Okei, eli tässä tulee mun mielestä hirveän hyvä kuote, mitä mä en ole nähnyt, että ihmiset olis hirveästi nostanut tästä kirjasta. Vaikka mun mielestä tämä kuuluis ihan nostetuksi. Koska tässähän on siitä alkuuhan nostettu hirveästi, että for all the Nestas out there, climb the mountain, mikä sanoo, että mikä on musta hirveän hyvä. Mutta mun mielestä tämä on vielä parempi. Okei. Suomeksi vai englanniksi? Okei. No Nesta sanoo, but I still don't know how to fix myself. Eli mä en vieläkään tiedä, mitä voisin. Korjata itseni. Sitten Kassian sanoo, että ei oo mitään korjattavaa. Että sä autat itseäsi. Että parannat, tai niinku, healing. Eiks se oo niinku parannat? Parannat niitä osia itsessäsi, jotka satuttavat liikaa. Ja ehkä satuttavat myös muita. Mun mielestä tämä on hirveen hyvin sanottu. Yllättävästi. Niin. Mutta pointti on siis se, että tavallaan... Ja tää on musta hyvä, mitä Nestan sanoo. Koska tää pitäisi myös siis taamollisesti sanoa mun mielestä. Että ne osat, mitkä sussa on niinku rikki, niin sitten tavallaan ne osat pitää parantaa sen takia, koska ne satuttaa sua itseäsi, mutta ne satuttaa myös niitä, jotka on sun lähellä olevia. Tai ympärillä. Ei nii. I'm bored. Kasselin, hei. Kasselin, olet käynyt vähän tälleen niinku somessa, tämmöset Ron Weasleyn. Että se on näissä kirjoissa hirveen, niinku, paljon syvällisempi hahmo. Ja sitten tehdään ihan tommonen seksipitovitsi. Joo. No niin. Mä sanoin, että Kassihan on ihan mun aviomies. Niin, mun oikea aviomies. Mä en tiedä niin paljon tästä Nestan ja Kassin kanssa. Mä en tiedä niin paljon tästä Nestan ja Kassin suhteesta. Ku se. Mut kyllä se Kassin... Eiks se oo vähän samaa? Tämmösiä ehkä näin ihan syvällisiä kuoteja. Voi vittu. Eipä. Okei. Seuraavaksi meillä alkaa osa kolme valkyryjä. Mihin mennään sitten? Viimeks jos muuten tuli pikku virhe. Se Kassihan ei opettanut niistä valkyryjä, vaan ne ite löysi sen. Ja ne rupesi ite harjoittamaan niitä hengityksiä. Ja sitten se Kassihan tunnisti ne, koska se on tuntenut ne valkyryjät joskus. Ja siinähän oli ollut siellä joku rakastaja. Mut siitä ei hirveästi sen enempää kuultu. Mut se Nesta arvas sen. Joo. Se oli hauskaa. Mielestäni oli ihan hauskaa. Sillä nää oli silleen, että me löydettiin tämmönen. Ja nyt me ollaan harjoiteltu näitä salaa, koska nehän ajattelee, että ne näyttää sitten niille. Ja sitten se Kassihan tunnistikin ne kaikki niiden, koska se oli tuntenut ne alkuperäiset. Niin oli. Se olisi ollut, koska ne on kaikki kuollut. Niin. Kyllä. Okei. Nyt tulee vähän tämmönen sun FMK. Paitsi, että mä keksin äsken kyllä vähän paremman vielä. Mietin, että jos mä ihan nopeen vaihdan. Okei. Mä vaihdan tästä yhden, mut mä pohdin, että minkä. En mä vaihda. Okei. Okei. Okei. Eli FMK. Ja mä selitän sun sit, mitä se tarkoittaa. Eli fuck mate kill. Maski, harppu ja kruunu. Ja silleen nyt, että minkä sä tappaisit, eli mitä sä et ottais ollenkaan. Sitten fuck, eli mitä sä vähän niinku ehkä voisit, ihan ku se olis mut ihan ku vähän niinku, mitä sä voisit silleen kerran tai pari kokeilla, mut mihin sä et haluis ehkä sitoutua. Ja sit mate, että sä sitoutuisit siihen. Ja se on se harppu. Eikö se oo? Vähän yksinäinen. On. On. Niin. Ja se on se harppu. Ja se on se harppu. Ja se on se harppu. Ja se on se harppu. Ja se on se harppu. Ja se on se harppu. Ja se on se harppu. Ja se on se harppu. Ja se on se harppu. Ja se on se harppu. Ja se on se harppu. Ja se on se harppu. Ja se on se harppu. Ja se on se harppu. Ja se on se harppu. Ja se on se harppu. Ja se on se harppu. Ja se on se harppu. Ja se on se harppu. Ja se on se harppu. Ja se on se harppu. Ja se on se harppu. Ja se on se harppu. Ja se on se harppu. Ja se on se harppu. Ja se on se harppu. Ja se on se harppu. Ja se on se harppu. Ja se on se harppu. Ja se on se harppu. Ja se on se harppu. Ja se on se harppu. Ja se on se harppu. Ja se on se harppu. Ja se on se harppu. Ja se on se harppu. Ja se on se harppu. Ja se on se harppu. Ja se on se harppu. Ja se on se harppu. Ja se on se harppu. Ja se on se harppu. Ja se on se harppu. Ja se on se harppu. Ja se on se harppu. Ja se on se harppu. Ja se on se harppu. Ja se on se harppu. Ja se on se harppu. Ja se on se harppu. Ja se on se harppu. Ja se on se harppu. Ja se on se harppu. Ja se on se harppu. Joo. Ehkä... Ehkä mä ottaisin... Joskus se kruunu on oikeesti vähän... Niinku... Outo. Tai siis et... Et se ole ihan hyvä silloin, jos sulla on jotain oikeesti vihollisia. Mut ei ole oikeestaan niinku... Semmosta vihollista. Niin. Okei. Mäkin otan kruunu kiinni. Mut mä ottaisin harppu meitä. En mä tiedä. Ehkä se sitten näyttäis mulle... Ja mä en oikeen muista, koska tulevasti seuraavassa osassa mä en ihan tarkalleen muista. Et se harppukaan ei aina ollut ihan niinku... Positiiv... Positiiv... Vibes. Vähän hei seikkailuelämää. No on, on. Niin. Niin. Hmm. Niin. Niin. Niin. Hmm. Okei. No se oli semmonen. Joo. Hyvä. Palataan ensi jaksossa. Hei hei! Paitsi hei, oisko meidän pitänyt sanoa tähän... Älä katko se vielä. Jos se katko se vielä. Aha. Niin, oisko meidän pitänyt sanoa tähän vielä...