JOULU Niksu ja Naksu 27112022 radioon joulukuu

Niksu and Naksu discuss Christmas traditions and the importance of preparing for peace. They reminisce about their father's frugal habits and saving old gift wrap. They consider new hobbies and contemplate joining a self-defense course. They also discuss the possibility of attending a cooking course and limiting their food intake during the holidays. They end by deciding to have a small portion of food and enjoy the festivities. Tänään Niksun itineessä ollaan jälleen kuunnelman äärellä. Ystävykset pohtivat, mitä kaikkea kuuluu jouluun ja miten itsenäisyyttä juhlittaisiin. Niksu ja Naksu haluavat toivottaa kuuntelijoilleen oikein mukavaa, rauhallista ja ruokaisua joulua. Naksu ja Naksu Onne tänä vuonna ja rauhan rajaton määrä enemmän kuin koska ennen. No siinä meni kyllä ammustölkki. Tai pitäisikö sanoa ennemminkin, että säilystölkkiähjänä? Niin, voisi olla vähän rauhanomaisempi vertaus kyllä. Kyllä siinä oli aika hyvin tiivistetty. Ihan tähän päiväänkin sopiva ajatus. Niinpä niin. Silloin tiedettiin ihan konkreettisesti mistä puhuttiin. Niin, ei tämmöisellä nuorilla ihmisellä oikein ole mitään konkreettista kokemusta. Ei niin, vaikka olemme vähän sentään saatu vaikuttein. Kuin niin? No kato, kun meillä ainakin säästettiin ihan kaikki... No toi on kyllä ihan totta. Kato, meillä säästettiin aina vanhat lahjanarut ja paperit jouluna. Niitä sitten käytettiin aina vaan uudestaan. Ei tarvinnut sitosta mitään. Ei, niitä tuli vallaksi. Niinpä. Kyllä meidänkin isä muuten oli aika säästelijas. Vähän niin kuin nykyajan ekoihminen. No totta. Nyt mä muistankin, että se oli säästänyt vaikka kuinka paljon kaikkia muovikeppoja. Ai joo. Mutta ei se mikään pihi kuitenkaan ollut tai semmoinen ääriekologisti. Ei, kyllä se sitten ihan osti laatukamaa. Mä muistan, että sä sait ainakin semmoiset hienot karhulekkarit, mitä mä en saanut. Mulla oli myös jotkut Irkaan Marketin sinivalkoiset. Niin. Ja oli meillä hausautokin. No joo. Sä sait kestää pallorätylänkin. Mulla oli vanha rätylä 50-luvut ja te vanha kestää pallot. Onks tallet vielä? Tietty. Mihin ne nyt olis karonneet? Et oo tosissaan. Ja koska mä olen valehdellut? Etkai koskaan. Tai en mä nyt ainakaan muista. Se teidän auto oli kyllä aika hieno. Niin oli. Ja siinä oli vielä 30 vuoden jälkeen etuovis vähän muovia jäljellä. Kun sillä on uutena otettu sitä suojamuovia pois, niin oli jäänyt hiukan siihen ikkunavääntimeen. Joo. Ja mä muistan, että siellä oli kirjastuille kaikki tankkaukset ja öljyt oli sähkätty siistiin riviautotalliin. Ja niissäkin päiväys. Meidän isällä oli kyllä kaikki tarkkaan merkitty. Mut kyllä se sit osti se sähköpyöräänkin heti kun ne tuli markkinoilla. Niin ostikin. Se oli aika hieno peli silloin. Joskus 2000-luvun alussa. Hei, ei niitä oikeenkään elää silloin vielä ollut. Ei niin, mut se olikin kovaa pyöräilemää. Ja kävelemää. Muistaaks kun mä sanoisin silloin, että kun teidän isä oli kuollut, niin mä näin sen kävelemässä monta kertaa. Niinhän sä näit! Niinhän sä näit teidänkin isä kävelemässä, kun se oli kuollut. No se taisi kyllä olla harhaa. Kuinni! Ihan selvästi olit nähnyt. Monen aamuna kun menit töihin. No onko kyllä vähän epäilyttä. Ei kai. Ei kai nyt. Kuin silleen. No kato, kun jos se olisi tullut vastaan autolle, niin sitten ise olisi kävellyt. Ja vielä aikasin aamulla. Niin, no toi vähän niin kuin meijän olisi taas sitten tullut vastaan autolle eikä kävelleet. Näin joo. Mut ehkä sitä voisi aloittaa sit uusiin harrastuksiin. Toivotaan näin. Kai sitä voisi jotain tehdä. Eikö se niin ollut, että tuota rauhanvalmistautumaa olisi ottanut? Joo. Näin se meni, kun käytiin siellä rauhanmuseossakin silloin. Että kyllä varustautuminen on tärkeää. Mä luulin lehdessä kuule, ettei olemasi semmosia kursseja. Ai niitä maapuolustuskursseja. Just niitä. Kato, mehän oltiin silloin joskus vähän niin kuin menossa. Niin, oltiinkin. Siinä lehdessä oli kaikkea niistä. Ja niihin on kauhea tunku ne. Missä se lehti ne on? Tässä. Kato, tässä lukee vapaaehtoinen maapuolustuskurssi. Täällä on kaikki erilaisia mahdollisuuksia. Arjeturvallisuuskurssi. No ei me semmoista tarvita. No ei se oikein kuulosta meiltä sopivaan. Entäs kiväriamulta? Hei, se kuulostaa jo paremmalta. Sulla on se ampumapankintokin sieltä paattisten päiviltä vuodelta 1995. Totta. Jossain se pystikin jo tallessa kyllä. Toinen pankinto. Olis tullut ensimmäinen, mut ku ei ne antanu edes kokeiluun. Täällä on toinen pankinto. Täällä on toinen pankinto. Täällä on tullut ensimmäinen, mut ku ei ne antanu edes kokeiluun ensi kertaa yhtään. Oli ihan vierastykkisiä. Ei niin. Ja sit mä veri vaan 90, kun ensimmäinen meni 9. Oli liian vierastykki. Se oli kyllä ainakaan epäreilu. Ette antanu tommosen ammattilaisen kokeiluun edes yhden laatin. No kyllä se vähän jäi kyllä kaivelemaan mielessä. Tais ne sit kyllä olla aika hiljasi, kun veritsi ensimmäisen jälkeen täyretarja. Hei juu. Hiljat oli. Pankintokin sit joudutti antamaan. Kyllä ne kova panosammunnatkin meni hatölkki. Niin meni. Ja kyllä kivärilläkin on tullut ammuttua. Onks mitään meil sopivaa? On. Täs on ihan tämmönen varkkaa, mutta pienen kivärillä. Ei oo vaan naisille. No ei täs ainakaan sanota. Ken vois olla meil? Hei. Tääl on seuraava asema vielä jotain. Lentopelastajan perehnykyskurssinaisil. Tää vois sopii. Hei. Sen sun isä et ihan oli ilmantorjuntalottana. Ja säkin asut ihan lentoasema vieres. Niin. Ja sulla on katon vähän niinku ilmantorjuntalottaolosuhteet. Voi nii. No sä asut siel mään pääl ihan kauhean korkeal. Ja sielt näkyy ihan joka puolel. Sielt voi niinku kuivaharjotella niitten lomamatkakoneitten kanssa. Mun täytyy kyl myöntää. Et kyl mä vähän välil niinku ajattelen. Et mä voisin olla siel lennonjohtotornis. Sähän olitki sillon nuorena innostunut niist lentohommist. Olit oikeen työharjottelu siel lentoasemalla. Ja pääsikään mä lennonjohtotornis. Et sit kuitenkaan ystyny semmosii hommii. En mä sit ku ajattelin et mieti viel mitä teen sit isona. Niin mentiin nyt mukio miettimään et mitä tehtäis. Siin meni kyl kolme vuotta ihan hukka. Voi nii. Oli siel aika hyvät ruoat. No ilmaset. Niin joo. Mut muuten siitä ei uurollu hyötyy. Voi nii. No en mä tiedä vieläkä mitä mä haluu tehdä isona. En mä ääntä. Mut kaikilla hommaa on kuitenki löytyny. Kai se omaa ei sit josta löyty. Mut olisko tää kuitenki meiän napakylppimatka. Ei menny semmosel mennä. Miksei. Se olis kiva ku päätäis lentämään. Semmosel kunnon vehkeel. Niin. Mut huomasiksä et se kurssi on naisille. Eh. Ai joo. No ei menny semmosel kyl mennä. Naisil ei semmosel nyt kyl voi mennä. Mää en lennokuumas yhtään huomannu. Hyvät huomasit. Ennen ku oltas vielä oltu siel ja sit vast huomattu. Kyl kurssil pitää olla ottaa silmäruokaa. Kai sehän on kiinteet ja hyväkunta siurouksii. Pakko. Ei kato armeijas voi olla mitä muuta ku pitäähän siel olla valmis rämpimän metsät ja... Kaikke painavaa varmaan pitää kantaa. Hei. Täs ois jäsien liittyminen sähköttä. Liian helppo. Ei oo tarpeeks haastet. No ei. Menee kilo aina vähän niinku ilmaa. Ja halkoo jo aina metsät. Kyl niit sit lämpöö saa ja ruokkaa. Kukko olla nii rämpimisvehkeetäki? Siel ei ottai semmosii tuuluuksiin joita saa sit niinku liäki. Ei ottai verenpuhristustapleteikin. Mä olen sopinu naapurin kanssa et saadaan vettä niitten kaivos. Ja tost järvettäki voi täydesti tottamas jos tarvii. Niin. Ja meil on ne varavilta lähtet ku ostettiin sillon ruisrähkii ihan varmuuden vuoksi. Totta. Ei tää oo meil. Ne on jo varauduttu. Kukko olla kyl ihan varmuuden niinku soraa-aikanen batteriratiokin. Et kaikkee välttämätönt kyl löytyy. Kuule tän sanotaan et siel on joku akka käyny 50 kurssii näit. Häh? Oot tommoneet marrollit. Näköjään. Täs puhutaan jotain myös konepistollista. Sinos mä en oo vielä kokeillukaan. Sanotaks ruuat mitään? Hei juu. Kyl täs ihan kenttä luonnoks mainita. Kyl siel varmaan ihan riittäväs sova kasaa. Kuis sä ny niin luulet? Mä muistaks tää ku käytin tutustumassa koulusta johonki varuskuntaan. Kyl mä ny muistan et siel syöti ihan mahdottoman hyvää hernenrokkaa ja pannukakku. Ja sitä oli ihan riittävästi. Mut aikaa oli vähän niukasta. En mä äkä muista missä olti ja mitä siel sit tehti. Mut toi ruua mäkin muistan. Mikä kurssii mennysi mennä? Kyl mä luulen et tää vaatii vielä miettimistä. Tarttisko sinne soittaa? Ja toi voi ottaa. Hmm. Sekin vois kyl toimii. Semmonen missä on vaan miehiä. Mut ei oo miehiä. Hei. Joku ruokakurssi. Hei. Semmonen vois toimii. Opeteltais tekee oikeen tosi iso hernenrokkatesti. Tää me otetaan. Mikä onkaan Niksun ja Naksun joulussa must juttu? Ja miksi heillä on piikkiau? Niksun ja Naksun jokavuotinen lahjakisa vaatii tänä vuonna pupusten raadin. Jotta saadaan selville poik... Olen vantteli ja joulupuuroon haluan. Viinein tänä jouluna. Sain sen kunnian. Pussi auki repäistiin. Sormet tarttui kylkiin kiinni. Siitä kattilata pohti minut. Temppaistiin. Kuka saakka vantteli? Siitä teemme tankkarin. Ensi joulun saakka kestää aika ainakin. Kiinni sujasta vantteli. Vuoden päästä jälleen syödään puuro. Mä miettisin, että mitä kaikki jouluperiaatteet meillä oikein on. Niin. Meillä on kyllä koko joulukuun ihan yhtä juhlaa periaatteessa ollut. Joo, ainakin. Löki. Riisipuuro. Kalkkuna. Laatikot. Ai et mulla tulee nälkä. Savukala. Kinkkupähkinät. Ja kaikki ihanat joulunammutkin. Joo, toi savukala täytyy nuori pakottaa. Laittaa tekemään haustajia. Pakotat, jos ei muuten. Sitä ilman ne jouluruokaa oli. Sano, että menet jouluksi etelä, jos ei muu auta. Kyllä se tosi viimeistäs tekee pari savukalaa. Mä toivon kans. Joo, ja tämmönen joulun ei siis kyllä syödä kuin porhaat. Kuin niin. Sitä vartenhan joulua. Mä nyt ihan sanon sun persoonarainerina. Että tämmönen sikailu ei nyt kyllä käy tänä vuonna. Kyllä se ihan hyvin käy. Ihan niin kuin ennenkin. Sul on nyt se luovutusprojekti kesken. Sanoisinkin pahasti kesken. Muistaks, että takke ei vieläkä mahtunut sul. Ai niin. Mut ei me kyllä jouluna ukoo kanssa mitään porkkana kinkkua syödä. No ei, ei. Mut otetaan käyttöön joku vähän rajattu annoskoko. Joo, tiedosti. Ööö, niin. Mut. Ei mitään, mutti. Syödä saa vaan yhden lautasellisen kerran. Semmosen normaalikokosen. No kai nyt vois vähän isoma kuin muumilautasen. Ihan niin kuin joulukunnijaksi. Noo, jos semmonen vähän isompi. Mut ei niitä vanhoja tosi isoja. Entäs sit toi aikarajo te? Niin. No katota ihan se ruokasuosituksen mukaan ne olis niinku viis kertaa. Ei tommone onnistu. Ainakin noa muukin pitäs saada sivälissä. Noo, ehkä pari pähkinä, muttei sit mitään kokolevyä. Uff, nyt meni kyl vähän makukalkkunasta. Kyllä sä siitä selviit. No ole hengissä mukaan. Joululaului täytyy kyl taas mennä kuuntelemaan oikeen kirkkoon. Joo, ja sit käydään vähän jotain syömässä mua. Sit siin paikallis on aina ne ilmaisen ruskejuoma pikkujoulubileet. Sinne mennään vaan. Jes! Saisko ukotkin huukuteltu sinne. Siellä on aiollain hyvät sapuskatkin. Niin, ilmaiset. Koitetaan huukutella ukkoja. Olik niit piristeiviä jäljellä? Mitä me sielt sotamuseost sillo ostettiin? Se laatikko. Kyllä niit tulee. Vähän tuol vielä on. Hei, annetaan niit ukoil. Ni kyl ne sit voi hyvinkin saada mukaan. Joo, kyl ukko ilmaisen ruo peräs hyvinkin voi lähtee. Ja sit joulukirkkoon. Ja siihen myöhäisempä versioon. Niin, siihen lasten. Eiku siis se päiväjoulukirkkoon. Voidaan siin sit käydä vielä tekemäs joku hankintakin, jos jotain unostunu. Tai jos kyl pio loppu. Siin on jo jotain lennuksestakin. Viime vuonnaki saati iso lasti. Namukki puolehintakin. Tupikki ostostaratisista. Joo, loppu. Loppu. Joulupäivänä mennään sit siihen hienoo konserttiin. Missä ei kukka laula. Joo. Ja se kestää sit aika vähän aikaakin. Ni ei pääse perään puutumaan. Ei, ei, ei. Sit päästävän syömään jotta pientä. Ja täydentä varastoin. Kukko kyl vähän ihmetteli. Mutta kolme maatin kirkkoreissuun meni viisi tuntia vielä. Oli varmaan pidemmät torkut. Joo. Ja mä sanoisin et mä olisin välissä jo koto. Ni ei se sit mitään ihmettelyä enää. Niin muuten hei. Tänä vuonna te muistasit ottaa rahaa niit kynttilöin varten kans. Niin täytyy. Taitaa olla piikki vähän pysty siel viimevuotisist kynttilöist. Joo, mut ei ihmisten hätää mihinkään karoonnu. Ni kyl siin rahalla on vieläki tarvet. No ei oo. Ja kynttilöt on ihan matkukäyräkirkos siel sisällä. Niin joo. Niit me ei jätetä laittamat. Hmm. Sit pitää käydä siel hautausmaallakin. Minne yhdessä? Ku kukko se sit oikeesti ne innostujat? Populista kai koskaan vielä. Ei mä voi hankkii ne hautakynttilöt. Halpapuorissa. Hyvä juttu. Älä sit osta kauhea montaa. Ku ei niit hautojakaan nii paljoo. Voidaan laittaa niinku yks kynttilä siihen muistokaikalle. Mun kävi kuule kerran nii. Ja semmonen hautakynttilä oli jääny autoon takakonttiin. Sit ku mä en juhannu siivosi autos. Sit se kynttilä löyty sielt takakonttis. Se oli sulanu ihan semmoneks toispuoliseks. Ei sitä enää voinu käyttää. Voi kauhea. Heitiks oikee pois? Melkein. Mut sit mä tajusin. Et jos laita se pystyasennos siihe takakonttiin. Ku on helle. Ni se sulauressa. Ja sii se sit on ihan tasiskukunnos. Et mennä kynttilään. Ne ei tuu sit mitään tappioon. Ja se on ekologisempaakin. Ei tuu nii paljoo jätet sit. No nii joo. Ihan kauheasti sielt jätet. Kyl sit tuleki kynttilöist. Eikä tartte sit käydä korjamas sitä kynttilääkä. Ku se on sit jo samas väjäs muitten kans. Joo. Ja ei taakulla sammu. Ku siin on semmone iäkkimeri niit kynttilöist. Juu ei. Ku oisin vieres nii ihan olis grilli vieres. Melkein tarvi olla aurinkolasit ku valaseekin ku naantaliaurinko. Joo ja kuule jonkinlaisiin myyjäisiin pitää kans sit mennä. Et tule sit oikea joulutunnelma. Nii tonki sit niissä on nii kauheas valinnavara. Pitää oikeen sit kartoittaa et millo ne parhaat on. Nii se on kyl ero. Et jossain on ihan mahdottoman erullisituatteet. Ja jossain sit vähän semmosii ylimpii. Niin muuten. Ja me ei sit mitään roinaa osteta. Muista et mä osurroin tavaranhankintaspesialistipersona Raineri. Hei. Kyl jossain pitää saada ostaa. Juu mut ei yhtään joulukoriste tai semmos. Muista. Voi nii. Ei olis nii nii paljoo. No ei. Mut ku suhteutat siihe et joulu on kerran vuores. Ja muista ku me sitä sun varasto tyhjennettiin. Niin no jos sitä nyt noin sit ajattelee. Eiks sulla iso kasa niit perintökoristeitaki? Juu. Ne on kauhean kivoit ja aika hienojaki. Ne on jostain 50-luvulta. Kui sul muuten on niit nii paljoo. Ne on kyl hienoi. Kuka toukku me jäi. Tää vanhemmil oli semmonen liike. Ja ne sai siit aina joululahjaks. Ja tukus niit koristeit. Ei hän näny kans sit toukku vast. Vähän yli 7 vuotta vanhoit. No nii. Ja kuten sanoit. Niit on vähä särkytty. Itseä kerta kerran muuten. Miten se oli yrittäny nuorena miehenä. Tehdä muariin vaikutukset. No miten? Hei. Se olis annanu tietty et niil on oma yritys. No niihän niil olikin. No jaa. Juu mut katotko. Sit ku muari oli tullu näytyy sinne. Niille kotti. Hei. Se olisit kysyny. Et missä se liike nyt sit on. No ei kai se siel ku on tonne ollu. No oli se. Siis sää oli avannu semmosen liinavaatekaati ovet. Ja sanonu et. Tässä se on. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei. Hei.